Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

162
Jokainen opiskelija oppii kuitenkin persoonallisesti omalla tavallaan ja eritasoisesti moniammatillisessa
oppimisyhteisössä. Moniammatillisuuden oppimisessa on kyse moniammatillisuuden
edellyttämän pätevyyden oppimisesta, jolloin opitaan sosiaali- ja terveysalan yleisiä
taitoja. Niiden oppiminen tarkoittaa tämän tutkimuksen mukaan oppimisessa tarvittavien metataitojen,
projektityöskentelytaitojen ja ohjaustaitojen oppimista oman alan asiantuntijuuden
oppimisen kontekstissa. Pitkin projektia opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan, motivoitumistaan
ja toimintaansa, tekevät valintoja, ratkovat ongelmia, perustelevat tekemiään valintoja,
kontrolloivat ja suuntaavat omaa oppimistaan tavoitteellisesti ja alkavat ymmärtää toisenkin
ajattelua. Nämä ovat muillakin aloilla oppimisessa tarvittavia taitoja eli metakognitiivisia
taitoja. (Ellström 1998; Ruohotie 2003.) Opiskelijat ovat valppaita omassa oppimisessa ja
säätelevät oppimistaan. Tästä tutkimuksesta nousee esiin Zimmermannin (2001) oppimisen
itsesäätelymallin piirteitä. Sen ensimmäisessä vaiheessa sekä tehtävä että motivationaaliset
uskomukset analysoidaan, toisessa vaiheessa suoritusta tarkastellaan itsekontrollin ja -
tarkkailun avulla ja kolmannessa vaiheessa arvioidaan suoritus ja valitaan muutosta edistävät
strategiat.
Opiskelijat ovat kuvanneet monta hankalaa ongelmanratkaisutilannetta, joissa heillä ei ollut
ollut riittävää tietoa, osaamista eikä kokemusta muista aloista etenkään projektin alussa.
Opiskelijat ovat kuitenkin selvinneet näistä tilanteista aluksi varsin intuitiivisesti ja kokemuksen,
tiedon sekä tuttuuden myötä yhä varmemmin. Tilanteiden jälkeen opiskelijat analysoivat
ja kuvaavat niitä tarkasti. He kertovat, miten tilanne on jähmettänyt heidät pieneksi hetkeksi
toimintakyvyttömiksi ja miten he pelon ja ahdistuksen keskellä ovat keksineet ratkaisut.
Opiskelijat itsekin ihmettelevät sitä, miten he ovat selviytyneet näistä tilanteista. Tilanteet
ovat lauenneet luonnostaan niin, että joku ryhmän jäsenistä on tavalla tai toisella ottanut ohjat
käsiinsä ja muut ovat tukeneet häntä. Vaikka toiminta on kangerrellut aluksi, opiskelijat ovat
koko ajan luottaneet itseensä ja uskoneet, että he selviävät kaikesta ratkomalla ongelmat yhdessä.
Tätä voisi verrata Scardamalian ja Bereiterin (2006) progressiiviseksi ongelmanratkaisuksi
ja tiedon luomiseksi, koska yhteisö tuottaa jatkuvasti uutta tietoa käytännön tilanteissa.
Se on myös elinikäisen oppimisen mahdollistaja.
Opiskelijoiden projektityöskentelyn oppimista hankaloitti se, että heillä ei ollut siitä aiempaa
kokemusta. Opiskelijat oppivat projektissa organisointi-, suunnittelu-, verkostoitumis- ja arviointitaitoja,
joita tarvitaan nykypäivän moniammatillisessa työssä. Sosiaali- ja terveysalalla
ohjaus on olennainen työ- ja auttamismenetelmä. Opiskelijat oppivat kommunikoimaan oike-