Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

32
lisella pätevyydellä eli ammattitaidolla on sekä yksilöllinen että yhteisöllinen luonne. Käsitteen
määritteleminen on vaikeaa yksittäisellä ammattialalla, puhumattakaan ammattitaidon
yleisestä, kansallisesta tai kansainvälisestä määrittelystä. Ammattitaitoa määritellään kvalifikaatioina,
pätevyyksinä eli kompetensseina ja erilaisina taitoina. Viimeisten 30 vuoden aikana
työntekoa on alettu kuvata kompetenssin käsitteellä. Sitä on myös alettu käyttää sekä yksilöön
kohdistuvista sekä sosiokulttuurisista näkökulmista, joilla on jo pitkät perinteet. Niiden mukaan
pätevyydessä on kyse toisten odotusten kohtaamisesta. Se on mielenkiintoinen sosiaalipoliittinen
kysymys sen vuoksi, että joudutaan arvioimaan kenen odotukset otetaan huomioon.
Pätevyydellä on näin ollen muuttuva luonne. Erilaiset lähestymistavat määrittelevät pätevyyden
eri tavoin. Holistisen näkemyksen mukaan pätevyyttä kuvataan näkökulmina ja behavioristisen
näkemyksen mukaan elementteinä. Eurooppalaisten näkemys on holistinen ja anglosaksinen
behavioristinen - koskien erityisesti ammattityöntekijöitä ja lainsäätäjiä. Konsensuksen
aikaansaaminen on työlästä, sillä eri näkökulmien vahvuuksien arviointi riippuu myös
siitä, miten arvioitsijat henkilökohtaisesti asian ymmärtävät. (Eraut 2007, 4 - 5.)
Myös taitoja määritellään eri viitekehyksistä. Anglosaksinen perinne taitojen määrittelyssä
tarkoittaa yksilön ominaisuutta, joka liitetään tehtäviin ja työhön eikä ammatteihin (Clarke &
Winch 2006, 260 - 262, 267). Saksankielinen sana Kompetenz on alun perin tarkoittanut järjestelmässä
olevaa pätevyyttä, jolloin opetuksen painopiste on ollut yksilön oppimistavoitteissa.
Nykyisin käsite viittaa yksilön kapasiteettiin toimia. Se käsittää sisällönhallinnan, tiedot,
kyvyt ja yleiset taidot, joita nimitetään usein avainkvalifikaatioiksi. 1980-luvulla mukaan ovat
tulleet media-, ekologinen ja demokraattinen pätevyys. Saksalaisen ammatillisen koulutusjärjestelmän
standardiksi on vuonna 2000 otettu käyttöön kompetenssitypologia. Sen kautta on
siirrytty yksilöllisyydestä pätevyysajatteluun eli panoksista tuotoksiin, ja opetussuunnitelmat
perustuvat eri aloihin eivätkä enää ammattiin liittyviin tietoihin ja taitoihin. Yhä enemmän
ammattitaitoon katsotaan kuuluvan tekninen, sosiaalinen ja persoonallinen pätevyys. Yleiseen
kognitiiviseen älykkyyteen liittyvät ajattelun taito ja ongelmanratkaisutaito, jotka ovat oman
alan asiantuntemuksen kehittymisen edellytyksiä. Englantilaiset ovat ensimmäisenä Euroopassa
ottaneet käyttöön pätevyyksille rakennetun opetussuunnitelman ja nykyisin se on käytössä
monessa Euroopan Unionin maassa. Ammattitaidon määrittely tietojen, taitojen ja pätevyyksien
kautta vaatii vielä paljon työtä eurooppalaisen yksimielisyyden aikaansaamiseksi,
vaikkakin malli on jo nyt toiminut siltana abstraktien koulutustavoitteiden ja konkreettisen
ammattityön välillä. (Winterton ym. 2006, 8 - 11, 53 - 55.)