Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

133
minen oli helppo ohittaakin kiireen keskellä. Opiskelijat harjaantuivat sanattomien viestien,
kuten mielialojen, tunnistamisessa, mikä oli kehitysvammatyössä ensiarvoisen tärkeää. He
oppivat tulkitsemaan erilaisia viestejä oikein ja nopeasti, samoin viestien merkityksen suhteuttamista
omaan toimintaan. Leppoisa ja turvallinen tunnelma vapautti tilan huumorille,
mikä oli toisinaan ollut melko karskiakin. Se auttoi selviytymään monesta tilanteesta.
Onnistunut vuorovaikutus edellytti opiskelijoiden mukaan sitä, että ryhmä oli sopivan kokoinen
ja jäsenten osaaminen oli toinen toistaan täydentävää, kuten tässä ryhmässä oli. Ryhmän
jäsenet tulivat toimeen keskenään eli opiskelijoiden kuvausten mukaan henkilökemiat toimivat,
huumori kukoisti ja toiseen voi luottaa. Yhteisiä kokoontumisia ja riittävää tiedonkulkua
he pitivät välttämättöminä toiminnan sujumisessa. Tiedonkulku oli pääasiassa toimivaa, joskin
kuuden opiskelijan tiedonkulun onnistuminen oli joskus hankalaa, koska jokainen opiskeli
eri paikassa. Ryhmän jäsenten keskinäinen työnjako onnistui ja ryhmän jäsenille muodostuivat
toisiaan täydentävät roolit. Yhteistyö oli joustavaa, aktiivista ja tasapuolista.
Olemme aina pystyneet paikkaamaan toistemme rooleja, jos on ollut tarve. Moniammatillinen
yhteistyö on ollut hedelmällistä siinäkin mielessä, että on saanut selville,
mitä heidän opintonsa pitävät sisällään. (O1)
Hätäinen aloitus … olikin ehkä hyvä … se ryhmäytti meidät. Ilta meni oikein hienosti.
Ryhmähenki on todella hyvä. Huumoria riitti kerrakseen. Ryhmä toimi hyvin yhteen ja
löysimme yhteisen sävelen. Porukka on todella hyvä … jäsenet ovat toinen toisiaan
täydentäviä. (O5 )
Koko Nuokku –hankkeen työryhmä työskenteli lähes koko hankkeen ajan hyvin yhteen
hiileen ja mikäli ongelmia ilmaantui, löysimme niihin vastaukset yhteistuumin. (O2)
Tulosten mukaan koko käytössä oleva osaaminen tuli tiedostaa, jotta kehitysvammaisten itsenäistyminen
eli yhteinen päämäärä voitiin saavuttaa. Se tarkoitti sitä, että ensin kunkin oli
tunnistettava oma ja toisen osaaminen, sitten voi oppia hyödyntämään koko opiskelijaryhmän
osaamisen. Myös oman osaamisen rajallisuus ja oman panoksen vaikutus kokonaisuuteen piti
oppia näkemään. Tässä oppimisprojektissa opiskelijoiden osaaminen alkoi hahmottua heille,
mutta osaamista ei välttämättä aina osattu käyttää. Projektin jälkeen opiskelijat olivat pitkien
keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen aiempaa valmiimpia yhteisölliseen toimintaan ja he
ideoivat menetelmiä, joilla osaaminen saataisiin käyttöön.
Opettajat kuvasivat yhteisöllistä toimintaa opiskelijoita laajemmin. Opettajat ymmärsivät moniammatillisen
toiminnan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden, opettajien ja työelämän yhteisölliseksi
oppimiseksi. Yhteisöllisyys tuli heidän mukaansa laajentaa muillekin aloille,