Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

146
kokemus, koska kokemuksen kautta saatiin niitä taitoja, joita voitiin hyödyntää moniammatillisissa
yhteisöissä.
Se vuos vois mennä kevyesti oman alan asioiden parissa, kaksikaan ei ole liikaa … jos
on aiempaa kokemusta, pääsevät nopeammin kiinni. Jos on joku käsitys omasta alasta,
omasta ammatti-identiteetistä, sen alan teoreettisista lähtökohdista, mikä viitekehys
siinä on … ja myös jonkinlainen haju ammattietiikasta … niin sitten pääsis haistelemaan,
että mitäköhän ne muut, jotka kohtaavat saman asiakkaan … mistä näkökulmista
he katselevat. (H5)
Asiakastyön arviointi kohdistui kehitysvammaisten tarpeisiin ja niihin vastaamiseen, toiminnan
sisältöön, toteutukseen, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Opiskelijat kehittivät kerhoiltojen
toimintaa arvioinnin perusteella. Kehitysvammaisten itsenäistymisen edistymisen seuranta
kohdistui sekä yksilöiden että koko ryhmän toimintaan. Opiskelijat kertoivat, että he
saivat palautetta pääasiassa nuorten reaktioita tulkitsemalla, sillä heiltä kysyttäessä kaikki oli
aina ollut hyvin. Kerhoillat olivat opiskelijoiden mielestä onnistuneita etenkin silloin, kun illat
sujuivat suunnitelmien mukaan. Suunnitelmat olivat välttämättömiä, mutta niistä piti joustaa
tilanteiden vaatiessa. Nuorten myönteisyys ja iloisuus kannustivat jatkamaan kerhoiltoja.
Tulosten mukaan moniammatillisuuden oppimiseen vaikuttivat sekä ohjaus että arviointi.
Opettajan ohjaus oli varsin vähäistä, joskin häntä pidettiin pedagogisena asiantuntijana ja
mahdollisuuksien luojana. Opettajat näkivät monta mahdollisuutta moniammatillisuuden oppimisen
kehittämiseksi tulevaisuudessa. Niitä olivat esimerkiksi ohjaus käytännön tilanteissa
ja muiden alojen opiskelijoiden ohjaus. Myös erilaiset kirjalliset oppimistehtävät olivat hyviä.
Moniammatillisuuden oppimiseen liittyi myös epäilyksiä, kuten eri alan asiantuntijoiden
kanssa työskentely saattoi olla uhka omalle asiantuntijuudelle. Lisäksi opettajat pelkäsivät eri
alojen opettajien erilaista toimintakulttuuria, esimerkiksi työaikasuunnitelmien ja opetussuunnitelmien
erilaista laadintaa. Opettajat sanoivat, että tulevaisuuteen katsominen oli vaikeaa ja
silloin he tyytyivät helposti käyttämään perinteisiä opetusmenetelmiä eli opetusta luokassa
oman alan opiskelijoille.
Arviointi oli olennainen osa oppimista ja se kohdistui omaan oppimiseen sekä asiakastyöhön.
Oppimisen arviointi kohdistui koko oppimisprosessiin eli suunnitteluun, toteutukseen, sisältöön
ja omiin tuntemuksiin. Arviointi toteutui eri tavoin: opiskelijan ja opettajan välisenä arviointina,
moniammatillisessa ryhmässä sekä vertais- ja itsearviointina. Arvioinnin oivallisia
välineitä olivat oppimispäiväkirjat, jotka auttoivat opiskelijoita seuraamaan omaa oppimistaan.
Myös yhteiset arviointikokoukset osoittautuivat hyviksi, sillä niissä opittiin kiinnittä-