Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

148
ta riippuen opiskelijat oppivat painottamaan joko sairauskeskeisiä, terveyskeskeisiä tai yksilöllisiä
auttamismenetelmiä. Arvajan (2005) tulosten mukaan yhteisen tiedon rakentamisen eli
kollaboraation edellytyksenä on koko koulukulttuurin muutos. Kollaboraation onnistumiseen
tai epäonnistumiseen vaikuttavat monet yhteen kietoutuneet kognitiiviset, sosiaaliset, emotionaaliset
ja kontekstuaaliset tekijät tietyissä ympäristöissä. Myös Hakkarainen ym. (2004) ovat
havainneet, että moni inhimillinen taito syntyy yhteisössä, joka tukee ja luo onnistumisen
mahdollisuuksia. Erityisen tärkeä on sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön merkitys verkostoasiantuntijuuteen
liittyvien taitojen, pätevyyksien ja tiedon kehittymisessä. Horsburghin ym.
(2001) tutkimuksen mukaan lääketieteen, hoitotieteen ja farmasian opiskelijoiden yhdessä
oppiminen on lisännyt myönteisiä asenteita moniammatillista oppimista kohtaan. Ratkaisematta
on kuitenkin jäänyt sopiva aika oppia toisen ammatin rooleja.
Myös Hardenin (2004, 1) mukaan moniammatillisessa oppimisessa oppimiskontekstin lisäksi
opiskeluvaihe tulee ottaa huomioon, jotta opiskelijoilla on valmiuksia yhdessä oppimiseen.
Hakkaraisen ym. (2004, 209 - 210) mukaan on ymmärrettävä yhdessä tekemisen arvo ja merkitys
ja osattava nähdä sosiaalisten resurssien hyöty, jotta voi osallistua yhteisön toimintaan.
Tässä tutkimuksessa opiskelijoiden käsitys oppimisprojektin vuorovaikutuksesta toimi hyvin,
muutoin vuorovaikutus ei juuri tullut esiin. Collinin (2007, 144) mukaan ihmisten yhteisöissä,
myös moniammatillisissa, tulee kuitenkin konflikteja, vaikka tätä ei juuri tuoda esiin oppimisessa.
Joka tapauksessa ongelmien ratkominen voi parhaimmillaan tuoda tiimin jäseniä yhteen
erityisesti silloin, kun työn kohteena on jokin tiimin ulkopuolinen taho.
6.2.6 Yhteenveto tuloksista
Moniammatillisuutta opittaessa erilaisuuden kunnioittaminen näkyi tässä oppimisprojektissa
erilaisten ihmisten ja alojen hyväksymisenä. Se näkyi myös niin, että opiskelijat ja opettajat
vaalivat oppimisprosessin rinnalla kehitysvammaisten itsenäistymisen tukemista, mikä oli
kehitysvammaisten toiminnan tavoite projektissa. Erilaisuuden kunnioittaminen käytännössä
tarkoitti omien arvojen ja asenteiden tunnistamista tai tunnistamatta jäämistä. Opiskelijat olivat
ennakkoluulottomia, innostuneita ja luovia, kun taas opettajien perinteinen yksinpuurtamisen
asiantuntijakulttuuri ja sen arvotausta välittyivät opiskelijoille vanhahtavina. Toisaalta
opettajat korostivat moniammatillisuuden merkitystä sekä sosiaali- ja terveysalan oppimisessa
että tulevassa työssä.