Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

58
kokemuksista. Yksialaisessa koulutuksessa voidaan valmentaa yhdessä työskentelyyn hälventämällä
stereotypioita, kehittää tiimityön strategioita ja harjoittelua. Yhteisöllisellä oppimisella
voidaan edistää luottamusta ja kykyä oppia toisten kanssa ja toisilta. Moniammatillisessa
koulutuksessa vuorovaikutus on rajallista, ja sen välityksellä on mahdollista ymmärtää toisen
ammatin roolit ja vastuut sekä työskennellä löyhässä sosiaali- ja terveysalan tiimissä. Ammattien
välisessä oppimisessa eri alan opiskelijat voivat opiskella toistensa kanssa ja toisiltaan
joitakin yhteisiä teemoja. Hyvinä pedagogisina käytänteinä ovat ongelmaperustainen oppiminen,
seminaarit, roolipeli, työpajat, tiiminmuodostusistunnot tai toiminnan tarkkailu. Oikean
ajoituksen löytäminen ammattienväliseen oppimiseen on haaste, sillä joidenkin tutkimusten
mukaan ammatillisen asteen opiskelijat ovat liian kypsymättömiä ja joidenkin mukaan yhteisöllisen
oppimisen kokemuksia pitää saada sekä ammatillisella asteella että korkea-asteella.
Varsin vähän on tutkittu tällaisten oppimiskokemusten kestoa, mutta joka tapauksessa tarvitaan
aikaa myös arviointiin ja uuden tiedon sekä taitojen oppimiseen. (Freeth & Reeves 2004,
50 - 53.)
Yhteisöllisen oppimisen tuotteeksi saadaan ammattialalle tyypilliset tiedot ja valmiudet, taidot
informaation käsittelyyn, elinikäisen oppimisen taidot sekä yhteisölliset pätevyydet. Koulutuksen
aikana tulee olla mahdollisuuksia oppia yhteistyössä tarvittavia taitoja. Tällaisia mahdollisuuksia
tulee tarjota kommunikaatiotaitojen ja tiimityöskentelypätevyyksien kehittämiseen,
teorian ja keskustelun tai tutkivan oppimisen suhteen etiikkaan työstämiseen, käyttäjälähtöisyyteen
ja mahdollisuuksia tarkkailla työntekijöiden yhteistyötä niin, että näitä tilanteita
käydään myös läpi oppimisessa. (Freeth & Reeves 2004, 53 - 54.) Myös Wengerin (2004, 4 -
5) sosiaalisen oppimisen teoria lähtee sellaisista olettamuksista, että ihminen on sosiaalinen
olento, tieto liittyy pätevyyteen, tietäminen osallistumiseen ja merkitykset kykyyn kokea maailma
ja oma osallisuus siinä mielekkäinä. Oppimisteorian idea on sosiaalisessa osallistumisessa,
jolloin yksilö nähdään yhteisönsä aktiiviseksi osallistujaksi ja rakentaa omaa identiteettiään
suhteessa tähän yhteisöön. Teoria integroi tiettyjä sosiaalista osallistumista kuvaavia tekijöitä,
jotka liittyvät oppimisen ja tietämisen prosesseihin. Nämä tekijät ovat:
- merkitykset eli se tapa, jolla puhumme kyvyistämme yksilöllisesti ja yhteisöllisesti, siis
elämän ja maailman kokeminen merkitykselliseksi
- käytäntö, jolla tarkoitetaan sitä tapaa, jolla puhumme esimerkiksi kunkin taustoista tai
näkökulmista, jotka saattavat tukea sitoutumista yhteisön toimintaan
- yhteisö, jonka sosiaalisista suhteista puhumisen perusteella tunnistetaan kunkin pätevyys
yhteisön toimintaan osallistumisena