Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

67
koetussa hankkeessa. He ovat kokeneet kiireen tuntua sen vuoksi, että sama työ on tehty entistä
pienemmillä resursseilla ja keinoiksi on tarjottu priorisointia ja uutta työtapaa. Yhteistyötä
ei nähdä vastaukseksi kiireen tuomiin ongelmiin, vaan pikemminkin kiirettä pidetään esteenä
yhteistyölle, sillä yhdessä suunnittelu ja sopiminen vie enemmän aikaa kuin yksilöllinen työote.
(Savonmäki 2007, 99, 101, 103, 104, 107, 123, 172.)
Opettajan ajatellaan parhaimmillaan olevan opiskelijan kasvun ja oppimisen tukija ja pahimmillaan
sen estäjä. Lähtökohta on aina se, että opettaja tuntee hyvin oman alansa tietoperustan.
Vain silloin hän pystyy rakentamaan pedagogisesti toimivia, autenttisia oppimisympäristöjä
ja integroimaan oppimista asiantuntijakulttuuriin. (Bereiter & Scardamalia 1993.) Oleellista
oman alan tuntemuksen säilyttämisessä on jatkuva ja kiinteä yhteys työhön (Stasz 1998,
200). Grimmettin mukaan edistyksellisten opettajien viisaus näkyy siinä, että opettaminen
perustuu opiskelijoiden oppimistarpeisiin, ja opettajat luottavat toiminnassaan intuitioon, huolenpitoon
ja empatiaan. Opettajan on tärkeä ymmärtää oppijaa ja sitoutua häneen, edistää oppijan
tiedonjanoa, tehdä oppimisesta ikimuistoista ja merkityksellistä, korostaa opittavan asian
syvyyttä sekä toimia opiskelijoiden asianajajana. (Grimmett 1994, 1 - 14; Zimmerman
2001, 2.)
Opettajan tulee kiinnittää erityinen huomio oppimiseen, ei opettamiseen. Koko ajan on varmistettava,
mitä opiskelija todella oppii, sillä oppimisen arviointi on erittäin vaativaa. Opiskelijan
tiedon rakentelun prosessi nimittäin saattaa tuottaa myös epätarkoituksenmukaista oppimista,
koska aina ei tiedetä mitä ja millaisia kysymyksiä opiskelija itselleen esittää. Oppimista
tulee tukea herkeämättä, ja on väärin kuvitella, että kun opiskelijalle on kerran annettu oppimisen
työkaluja, kuten erilaisia toimintaohjeita, oppimista tapahtuisi itsestään. Opettaminen
on vastuun ottamista toisen oppimisesta, sen varmistamista, että opiskelija tekee oikeita kysymyksiä
etsiessään kehittyneempää tietoa ja perusteluita omalle toiminnalleen. Oppiminen
onnistuu parhaiten silloin, kun opiskelija opiskelee intentionaalisesti ja tietoa rakentamalla,
joita toimintoja opettaja edistää. (Bereiter 2002, 285, 295 - 296.) Scardamalian ja Bereiterin
(2006, 3, 7) mukaan opettajan tulee luoda tiedon rakentamisen prosessilla suotuisat olosuhteet.
Oppimisen alussa opettaja auttaa opiskelijaa luomaan yhteyksiä teoreettisen tiedon ja
käsillä olevan ongelman välille. Tavoitteena on kuitenkin auttaa opiskelijoita sellaiseen keskustelutaitoon,
joka edistää ongelmien ratkaisua ja ymmärryksen aikaansaamista, jolloin heillä
on tavoitteellisen oppimisen taidot käytettävissä.