Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

116
edistämisessä moniammatillinen yhteistyö on Sirviön (2006, 89) mukaan jäänyt usein toteutumatta
sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän byrokraattisen toimintastruktuurin ja palveluja
tarjoavien henkilöiden suuren määrän takia. Moniammatillinen yhteistyö näkyy perusterveydenhuollossa
eri toimialojen työntekijöiden ja ulkopuolisten tahojen konsultointina (Hyvönen
2004, 79). Laakkosen (2004, 127, 131) tutkimuksen mukaan onnistunutta moniammatillista
yhteistyötä on sosiaali- ja terveysalan työssä. Yhteistyö on käynnistynyt oman osaamisen arvostuksesta.
Eri ammattiryhmien välisen yhteistyön nähdään perustuvan luottamukseen, mikä
tarkoittaa sitä, että jokainen tekee oman osuutensa. Yhteistyön ongelmat ovat saattaneet johtua
siitä, ettei ole tiedetty, mitä toinen osaa tai odottaa tehtävän. Yhteistyötä on kuitenkin pyritty
kehittämään tarkistamalla tehtävien päällekkäisyyttä, täsmentämällä työnjakoa ja menettelytapoja.
Sirviön (2006, 90) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat kokeneet moniammatillisen
yhteistyön lapsiperheiden terveyden edistämisessä jopa lisärasitteena ja toisen alan
työntekijän kysymykset oman osaamisen arvosteluna. Yhteistyö on kuitenkin toiminut ja se
on ollut helppoa silloin, kun työntekijät ovat tunteneet toisensa henkilökohtaisesti. Isoherranen
(2005, 139) on tehnyt yhteenvedon eri orientaatioiden mukaisista tekijöistä, jotka estävät
moniammatillisen yhteistyön kehittymisen työelämän arjessa. Niitä ovat puutteelliset organisatoriset
ja rakenteelliset edellytykset, yhteistyökumppaneita ei tunneta, kulttuuriset muutokset
ovat vaikeita, toisen osaamista ja koulutusta ei tunneta, moniammatillista yhteistyötä ei
arvioida, kommunikaatiotaidot ovat puutteellisia eikä yhteistä koulutusta ei ole saatavilla.
6.1.5 Yhteenveto tuloksista
Monialaisuus liittyi kiinteästi moniammatillisuuteen ja se kuvattiin moniammatillisuuden
perustaksi. Se ilmeni hallintona, sosiaali- ja terveysalalle tyypillisten tieteiden ja ammattialojen
osaamisen hyödyntämisenä ja konkreettisesti eri ammattien toimintana. Moniammatillisesti
toteutettu oppimisprojektissa kehitysvammaisten parissa herätti voimakkaita tunteita ja
pani opiskelijat pohtimaan omia arvojaan ja asenteitaan. Ihmisyyteen liittyvistä asioista puhuminen
ylipäätään on tunnusmerkillistä sosiaali- ja terveysalan opiskelulle, mutta kehitysvammaisten
tapa elää kirvoitti opiskelijat pohtimaan myös ihmisyyden itseisarvollisuutta,
oikeutta omiin valintoihin, mahdollisuutta vastata niistä ja kunkin ihmisyyden turvaamisen
mahdollisuutta ryhmässä. Opiskelijoiden mielestä omien arvojen ja ihmiskäsityksen tiedosta-