Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

14
teissa odottamattomia ongelmia. Työssä tarvitaan sellaisia yleisiä valmiuksia kuten ajattelun
taitoa, ongelmienratkaisutaitoja, sosiaalisia taitoja ja ihmisten sekä tehtävien johtamisessa
tarvittavia taitoja. Tuleviin haasteisiin haetaan oppilaitoksissa vastauksia moniammatillisessa
toiminnassa tarvittavien taitojen oppimisella.
Tarkastelen tässä tutkimuksessa monialaisuutta ja moniammatillisuutta sosiaali- ja terveysalan
opiskelijan oppimisen kontekstissa ammattikorkeakoulun mahdollisuuksien, kvalifikaatioiden,
ammattitaidon, pätevyyksien ja asiantuntijuuden muuttumisen viitekehyksessä. Oman
alan asiantuntijuuden rinnalla korostuvat erityisesti sosiaali- ja terveysalan yleiset taidot (mm.
Barr 2005, 15; Ellström 1998, 41 - 45; Eraut 2007, 4 - 5; Scardamalia & Bereiter 2006, 1 - 3).
Moniammatillisuuden oppimisen tarkastelukulmina ovat asiantuntijaksi oppiminen muuttuvissa
olosuhteissa, moniammatillinen oppimisympäristö oppimisen mahdollistajana ja metakognition
sekä itsesäätelyn merkitys oppimisessa (vrt. Barr 2005, 15; Eteläpelto 2001, 12 -
13; Kotila 2002, 69; Ruohotie 2002b, 108). Asiantuntijaksi oppiminen edellyttää taitojen oppimista
(esim. Benner 1989, Anderson & Marshall 1996), ammatillista kasvua (esim. Rousi
1991, Peel & Shortland 2004, 49, 56) ja yhteisöllistä ongelmanratkaisua (esim. Scardamalia &
Bereiter 2006, 5).
Moniammatillisuuden oppimisessa on kyse yhtäältä yksilöllisestä ja toisaalta yhteisöllisestä
oppimisesta. Sosiokonstruktivistisen näkemyksen mukaan oppija on itsenäinen yhteisön jäsen
ja hänen käyttäytymisensä on aina riippuvaista sosiaalisesta tilanteesta sekä ihmisten välisestä
vuorovaikutuksesta (Burr 2004, 60 - 61). Kollaboratiivisuus eli yhteisöllisyys nähdään yhteisen
ymmärryksen rakentamisena, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa yhteisiin
tavoitteisiin sitoutumalla. Yhteisöllisellä oppimisella voidaan saavuttaa ammattialalle tyypilliset
tiedot ja valmiudet, oppimisen taidot ja yhteisölliset pätevyydet (esim. Arvaja 2005, 60;
Freeth & Reeves 2004, 53 - 54; Scardamalia & Bereiter 2006, 41 - 45; Slotte & Tynjälä 2003,
450). Moniammatillisuuden oppiminen on kiinteässä yhteydessä työelämään, jolloin yleisiä
taitoja on mahdollisuus oppia todellisissa tilanteissa. Oppimista tukemaan tarvitaan teoriaa ja
käytäntöä sopivasti yhdistäviä tehtäviä. (Collin & Tynjälä 2003, 338 - 344; Stasz 1998, 193 -
198.) Opettajan työn muutos ammattikorkeakoulujen jatkuvassa kehittämisessä on murroksessa.
Opettaja nähdään nykyisin myös mielekkäiden moniammatillisten oppimisympäristöjen
rakentajaksi ja oppimisen tukijaksi. Muutos on tuonut ison haasteen opettajuuteen. (Helakorpi
2005, 128 - 129; Savonmäki 2007, 103 - 107; Scardamalia & Bereiter 2006, 3, 7.)