Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

57
levat niistä ja yrittävät vakuuttaa toisiaan. Tieto ja toiminta ovat luonteeltaan symmetrisiä.
Neuvottelun kautta saadaan yhteinen päämäärä ja pohja työn yhteiseen tekemiseen. Päällekkäinen
tietämys on yhteistä kosketuspintaa eri alan asiantuntijoille. Oppiminen on ongelmanratkaisua,
ja vuorovaikutus kehittyy entistä vastavuoroisemmaksi ja sujuvammaksi työskentelyn
edetessä. Yhteisöllinen oppiminen ei ole automaattista, joskin oppimisen uskotaan johtavan
syvälliseen oppimiseen ja hyviin oppimistuloksiin. Oppiminen edellyttää vastavuoroista
ja syvällistä toisen näkökulman ymmärtämistä, avomielisyyttä, suvaitsevuutta ja ajatteluprosessin
näkyväksi tekemistä. (Häkkinen & Arvaja 1999, 211 – 214; vrt. Arvaja 2005, 60.) Kyseessä
on yhteisön älyllinen voima, jossa kunkin persoonallisuus nähdään varsin humanistisena
ja ihminen kokonaisuutena ajatuksineen, tunteineen ja toimintoineen (ks. Lee 2003, 78 -
91).
Freeth ja Reeves ovat hyödyntäneet sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa Biggs’in vuonna
1993 kehittämää oppimisen ja opettamisen 3P-mallia (presage - process - product) ja tehneet
siitä konkreettisen yhdessä oppimisen suunnittelussa käytettävän työkalun, jota opettajat voivat
käyttää apunaan edistäessään käytännön yhteistyötä. Heidän mukaansa sosiaali- ja terveysalan
ammattien yhdessä oppimisen (interprofessional ja multiprofessinal education) ja työskentelyn
(collaborative practice) eduista on Englannissa puhuttu jo yli 30 vuotta ilman konkreettisia
tuloksia, vaikka lukuisissa tutkimuksissa on kuvattu työskentelyn etuja. Oleellisia
ennen oppimista tunnistettavia asioita ovat oppimisen konteksti, johon kuuluvat erilaiset sosiaali-
ja terveysalaa ohjaavat säädökset ja paineet työskennellä yhdessä sekä koulutuksen kaipaamat
lisäresurssit. Ammattien välinen koulutus tulee myös yksialaista koulutusta kalliimmaksi
ja sen hyötyä on vaikea arvioida. Myös opettajien ja työyhteisöjen jäsenten asiantuntijuus,
käsitykset oppimisesta, opettamisesta, opiskelijoista ja yhdessä oppimisesta vaikuttavat
oppimisen suunnitteluun. Esimerkiksi uskomukset opiskelijoiden sitoutumiseen yhdessä oppimisen
pätevyyksien oppimisen erilaisuuteen opiskelun eri vaiheissa ovat suunnittelun yksi
tekijä. On myös hyvä tietää, millaisia aikaisempia opintoja opiskelijoilla on, sillä vastaalkajilla
on helposti stereotypioita toisen alan asiantuntijoista ja heidän työstään. Saattaa myös
syntyä kilpailua oman alan pätevyyksien ja yhdessä oppimisen kokemuksista. Opiskelijoiden
erilaisuus edellyttää taitavaa opetuksen suunnittelua. (Freeth & Reeves 2004, 43 - 44, 47 -
50.)
Yhteisöllisen oppimisen lähestymistavaksi voidaan valita yksiammatillinen, moniammatillinen
tai ammattienvälinen näkökulma riippuen opittavasta asiasta ja opiskelijoiden aiemmista