Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
66<br />
3.2.3 Opettaja oppimisen resurssina<br />
Opettaja on oleellinen oppimisen mahdollistaja luodessaan tarkoituksenmukaisia puitteita<br />
moniammatillisuuden oppimiselle. Onnistuakseen tehtävästään opettajan tulee kehittää asiantuntijuuttaan<br />
jatkuvasti. Helakorven (2005) mukaan opettajan työ on varsin reflektiivistä, joka<br />
tarkoittaa jatkuvaa kriittistä ja arvoperustaista oman toiminnan ja toimintaympäristön muutosten<br />
arviointia. Opettajan asiantuntijuutta voi jäsentää hänen mukaansa neljän reflektiivisen<br />
ulottuvuuden kautta: ammatillinen reflektio suhteessa työn maailmaan, tutkiva ja kehittävä<br />
reflektio suhteessa tieteiden maailmaan, pedagoginen reflektio suhteessa oppijaan ja opetukseen<br />
sekä työyhteisöllinen reflektio suhteessa kouluorganisaatioon, sen sosiaalisiin suhteisiin<br />
ja työtapoihin. Tämän jäsennyksen pohjalta oman asiantuntijuuden voi määrittää neljään<br />
osaamisalueeseen: subtanssiosaamiseen, kehittämis- ja tutkimusosaamiseen, pedagogiseen<br />
osaamiseen ja työyhteisöosaamiseen. Oman alan ammattikäytänteiden hallinta liittyy asiantuntijan<br />
toiminnan taidolliseen perustaan. Kasvatuksellinen taustasitoumus jäsentää asiantuntijan<br />
toiminnan tiedollista perustaa ja oppimiskäsitystä, jolloin kyseessä ovat kasvattajan ja<br />
ohjaajan taidot. Tieteellinen taustasitoumus liittyy asiantuntijan toiminnan kehittämisen perustaan,<br />
jonka varassa opettaja kehittää työtään ja työyhteisöään. Työyhteisöllinen reflektio<br />
liittyy asiantuntijan toimintaan työyhteisössä, jolloin asiantuntijuus on jaettua ja kehittyy mm.<br />
hiljaisen tiedon ulkoistamisen ja sisäistämisen muutosprosessissa tiimissä, organisaatiossa,<br />
verkostoissa ja tietoverkoissa. (Helakorpi 2005, 128 - 129.)<br />
Opettajat joutuvat kamppailemaan melkoisessa ristiaallokossa järjestäessään opetusta. Savonmäki<br />
(2007) on tutkinut ammattikorkeakoulun opettajien kollegiaalista yhteistyötä ja jäsentänyt<br />
nykypäivän jatkuvassa muutoksessa olevan ammattikorkeakouluopettajuuden opetus-,<br />
vuorovaikutus- ja hallintoareenoiksi. Jäsennys on auttanut opettajia näkemään, miten eri<br />
areenoilla vaikutetaan, suojaudutaan ja tehdään yhteistyötä. Opettajien yhteistyö korostuu<br />
tärkeänä ammattikorkeakoulun sisäisen kehittämisen voimavarana, ja kun opettajan oma ajattelu<br />
nostetaan keskeiseksi yhteistyön kohteeksi, se korostuu enemmän kuin toimintaa ohjaavat<br />
organisaatiorakenteet. Ammattikorkeakoulukulttuuri on osoittautunut kuitenkin byrokraattiseksi<br />
ja hierarkkiseksi. Johtamisella on ollut löyhä sidos opettajan työhön ja se on tarkoittanut<br />
strategian irrallisuutta alakohtaisesta kehittämisestä. Työ on koettu pirstaloituneeksi ja sen<br />
rajaaminen sekä asioiden priorisointi vaikeaksi. Keskeisimpänä kehittämisvaatimuksena pidetään<br />
työelämän kehittämistä, jota korostetaan harjoittelussa, opinnäytetöissä, täydennyskoulutuksessa<br />
ja erilaisissa projekteissa. Opettajat joutuvatkin olemaan mukana monessa irralliseksi
Change language