Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

34
Sosiaali- ja terveysalan vuosia sitten esiin nostettu yhteistyö ja sen kehittäminen koulutuksessa
on tuottanut tiettyjä yhteisöllisiä pätevyyksiä, joita pidetään välttämättöminä työskenneltäessä
tehokkaasti muiden kanssa. Barr on jo vuonna 1998 koonnut eri tutkimuksista ja asiakirjoista
tällaisia moniammatillisuudessakin tarvittavia pätevyyksiä, joita ovat omien vastuiden
ja roolien kuvaaminen toisille, toisen alan ammattilaisen pätevyyksien, vastuiden ja roolien
tunnistaminen sekä niiden arvostaminen, työntekijöiden ja laitosten kollaboratiivisen työskentelyn
mahdollistaminen, epävarmuuden sieto, ammattien välisten tiimien koordinointi, konfliktien
käsittely toisen alan ammattilaisten kanssa ja yhteisen suunnittelun, arvioinnin sekä
toteutuksen edistäminen. (Barr 2005, 15; ks. myös Freeth & Reeves 2004, 56 - 57.) Moniammatillisissa
yhteisöissä työskentelyyn liitetään erilaisia kykyjä, taitoja, valmiuksia ja piirteitä,
jotka ovat yleisiä taitoja tai työelämävalmiuksia. Pelttarin tutkimus osoittaa, että esimerkiksi
sairaanhoitajalla tulee olla entistä paremmat yhteistyökyvyt toimia eri organisaatioiden, ammattihenkilöiden
ja asiantuntijoiden kanssa. Hänen tulee pystyä näkemään sosiaali- ja terveydenhuolto
yhtenä kokonaisuutena ja osata koordinoida eri asiantuntijoiden osaaminen potilaan
hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Palvelutarpeiden ja -rakenteen muuttuessa sekä kokonaisvaltaisen
että välimuotoisen hoidon tarve lisääntyvät, mikä lisää sairaanhoitajan yhteistyötä
muiden asiantuntijoiden kanssa. (Pelttari 1997, 134, 207, 208, 225.)
Eraut määrittelee ammattitaidon käytännöllisen tiedon ja kykyjen yhdistelmäksi ja taitavuuden
monimutkaiseksi toimintojen ketjuksi, josta on tullut asteittain harjoituksen ja kokemuksen
kautta niin rutiinia, että toiminta on lähes automaattista. Tällöin tieto omasta toiminnasta
on hiljaista tietoa, jota ei voi selittää itselle eikä muille. Myös kanssakäymisessä tarvittavat
taidot ja kommunikointitaidot kehittyvät prosessina. Ammattitaitoon kuuluu päätöksenteko ja
siihen oppiminen. Päätöksenteon kuvaaminen ja määrittely on kuitenkin vaikeaa, sillä päätös
tehdään vuorovaikutustilanteissa, varsin intuitiivisesti ja nopeasti eikä tehdyn päätöksen perustelu
ole aina helppoa. Eraut näkee ammatti-ihmisen pätevyyden jatkumona aloittelijasta
asiantuntijaksi. Ei niin, että pätevyyttä joko on tai sitä ei ole vaan ammattitaitoon voidaan
liittää sekä laadullinen että määrällinen ulottuvuus. Laadullisuus sisältää näkemyksen pätevyydestä
aloittelija-asiantuntija -asteikolla, jolloin aloittelija ei ole vielä pätevä tiettyyn tehtävään,
kun taas asiantuntija on kollegojen kesken tunnustettu päteväksi. Määrällisyys määrittää
pätevyyttä johonkin tehtävään, rooliin tai tilanteeseen, johon pätevyys on todettu tai hyväksytty.
Ristiriitaa aiheuttaa se, että käytännön olosuhteissa työntekijän on joskus täysin mahdotonta
toteuttaa omia henkilökohtaisia standardejaan työtilanteissa. (Eraut 1999, 111, 132 - 133;
2007, 5.)