Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

154
100.) Eri tiedonkeruumenetelmien riskinä on siis se, että tutkija käyttää analyysissä omaa
kieltään ja käsitteitään eikä osaa siirtää tutkittavien kokemusten merkityksiä eri tilanteista
tutkimustuloksiin. Merkitykset eivät välttämättä siirry aitoina vaan ne muokataan lukijalle
sopiviksi käsitteiksi, jolloin tutkija ei ole valmis kuvaamaankaan eri tilanteiden, havainnoinnin,
raportoinnin tai lukemisen rajallista vastaavuutta. (Stake 2005, 453 - 454.)
Olen itse osallistunut aktiivisesti oppimisprojektiin, ja tutkimuksen tekniikat ovat olleet tuttuja,
sillä olen käyttänyt niitä lisensiaatin tutkimuksessani. Siitä huolimatta minulle on ollut
vaikeaa tehdä päätös siitä, miten ja missä vaiheessa analyysiä yhdistän aineistot. Eri aineistojen
käyttöä korjaa se, että tutkija osallistuu aktiivisesti tutkittavien arkeen, jolloin hän pääsee
välittömään kosketukseen heidän kanssaan. Tällä tutkija pyrkii säilyttämään tutkittavan ilmiön
sellaisenaan ja tavoittamaan tutkittavien näkökulma. (Holloway & Wheeler 1997, 3.) Tavoitteeni
on ollut löytää eri ihmisiltä ja aineistoista moniulotteisia näkökulmia ja piirteitä,
jotta kategoriat kuvaisivat mahdollisimman osuvasti tutkittavia ilmiöitä. Kun erilaisista aineistoista
halutaan saada vahvistusta tietyille asioille tai ilmiöille, kyse on todellisesta aineistotriangulaatiosta.
Täysin eri asia on se, kun tutkimuksessa käytetään eri aineistoja, jotka tuottavat
omat tuloksensa. (Yin 2003, 99 - 100.) Olen lisäksi kuvannut analyysin vaihe vaiheelta,
joten sen etenemistä on mahdollisuus seurata tutkimusraportista. En ole käyttänyt rinnakkaista
analyysimenetelmää, vaikka se olisi tuonut mielenkiintoisen lisän analyysin vahvistettavuuden
tarkasteluun. Se olisi voinut osoittaa päädytäänkö samanlaisiin tuloksiin. Tein kuitenkin
suuntaa-antavan rinnakkaisluokittelun osasta aineistoa. Rinnakkaisluokittelijan kategoriat
olivat sisällöltään samantapaiset, mikä auttoi minua täsmentämään kategorioiden nimiä ja
sisältöjä.
En yleistä tutkimuksen tuloksia, mutta suhteutan niitä nykytutkimukseen. Tällä olen halunnut
osoittaa melko kauan sitten kerätyn aineiston ja tutkimusaiheen ajankohtaisuuden tutkimuksen
kestäessä. Tutkimuksessa en ole niin ikään pyrkinyt absoluuttiseen totuuteen, sillä tutkimuksessa
mukana olleet kuvaavat omia kokemuksiaan ja omaa totuuttaan, joita tulkitsen tutkimuksessa.
Tulosten kuvaaminen on tuntunut hankalalta, koska aina en pystynyt arvioimaan,
miten henkilökohtaisesti voin kuvata. Sen takia tulokset ovatkin paikoitellen jääneet melko
abstrakteiksi. Tuloksia voi toki hyödyntää vastaavanlaisissa tilanteissa. Perttulan (1996b, 88 -
89) mukaan juuri kokemusten tulkinnasta seuraa kysymys saadun tiedon yleistettävyydestä
niin, että kokemuksia ei voikaan yleistää tiettyyn populaatioon vaan teoriaan, eikä kokemuksia
kuitenkaan yleistetä teoriaksi. Laadullisessa tutkimuksessa puhutaan käsitteellisestä ja