Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

53
misympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia yhteistoimintaan eli kollaboraatioon, joka viittaa
kasvatustieteellisessä käsitteistössä sosiaaliseen konstruktivismiin.
3.2.1 Yhteisöllinen oppiminen
Nykypäivän sosiaali- ja terveysalan organisaatiot turvautuvat yhä enemmän tiimityöhön, sillä
kunkin asiantuntijan tieto tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti hyvien hoitotulosten
saavuttamiseksi. Tällaisia asiantuntijakulttuureita leimaa monimuotoisuus, joka koostuu yksilöiden
tiedosta ja ymmärryksestä, jaetusta tiedosta ja sopimuksista sekä älyllisistä työkaluista,
jotka ovat kehittyneet yhteisön myötävaikutuksella tai ne ovat vain olemassa (vrt. Hakkarainen,
Lonka & Lipponen 2004b; Slotte & Tynjälä 2003, 450). Asiantuntijuuden katsotaankin
perustuvan yhä enemmän kulttuuritietoon, jota asiantuntijayhteisöt ovat hankkineet jonkin
tiedon tai taidon alueesta. Käytäntöyhteisöt ovat sellaisia kulttuurisen oppimisen yksiköitä,
jotka perustuvat sekä yksilölliseen että yhteisölliseen kokemukseen. Tällöin yhteisön oppimisen
tulokset ovat sellaisia voimavaroja, joita yksilö voi hyödyntää käymättä itse läpi vastaavaa
kehitysprosessia. (Hakkarainen ym. 2004, 137.) Parsell, Spalding ja Bligh (1998, 304)
puhuvat moniammatillisesta koulutuksesta, jossa moniammatilliset ryhmät sopivat yhteisesti
tavoitteet ja oppivat yhdessä. Moniammatillisesta oppimisesta käytetään myös käsitettä jaettu
oppiminen (esim. Horsburgh, Lamdin & Williamson 2001).
Yksilön oppiminen ja erityisesti konstruktivistinen oppimisnäkemys on viime vuosina ollut
tuntuvasti näkyvissä ammattikorkeakouluissa käytävässä keskustelussa. Sen mukaan oppijan
tietämys ja merkitykset pohjautuvat aikaisempiin tietoihin ja kokemuksiin. Tiedon rakentaminen
on yksilöllistä ja jatkuvasti kehitettävää ja oppiminen on sidoksissa eri tilanteisiin ja erilaisiin
yhteyksiin, mikä voidaan ymmärtää yhteisöllisyytenä. Oppijan uskotaan valikoivan ja
tulkitsevan hakemaansa palautetta eri tilanteissa, eikä tietyssä tilanteessa ja asiayhteydessä
opittu tieto automaattisesti siirry uuteen tilanteeseen. (Lappalainen 1997, 7; Puolimatka 2002,
47; Rauste-von Wright & von Wright 1994, 157 - 159.) Moniammatillisuuden oppimisessa on
kyse yhteisöllisyydestä, jota voi tarkastella sosiaalisen konstruktivismin viitekehyksestä. Oppija
nähdään tällöin itsenäiseksi, rationaaliseksi yksilöksi, joka on aktiivisessa vuorovaikutuksessa
yhteisön kanssa. Sosiaalisen konstruktivismin mukaan tieto on sosiaalisesti rakennettua
ja yhteistoiminnassa on tarve päästä yhteisesti jaettuihin merkityksiin (Tynjälä 1999, 148;
Tynjälä, Heikkinen & Huttunen 2005, 27 - 28). Ihmisen käyttäytyminen on aina riippuvaista
sosiaalisesta tilanteesta ja käyttäytymisen merkitys sekä selittäminen ovat mahdollisia vain,