Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

122
katkeriksi tai he saattoivat olla kateellisia toista kohtaan. Tämä näkyi esimerkiksi niin, että he
tekivät kaiken mahdollisen itse, vaikka toinen olisi osannut tehdä sen paljon paremmin. Eri
alojen asiantuntijoiden samanaikainen läsnäolo oli pelottavaa, se oli uhka omalle asiantuntijuudelle
ja saattoi horjuttaa omaa asemaa. Yhtenä pelkona jollakin opettajalla oli ajatus siitä,
että opiskelija rasittui turhaan moniammatillisessa ryhmässä. Yksi opettaja kuvasi myös sitä,
että opiskelijan kyvyt olivat vielä rajalliset, eivätkä he ehkä pystyneet omaksumaan kaikkea
mahdollista näin lyhyen koulutuksen aikana.
Opettajat olivat urautuneita omaan ammattikulttuuriinsa, mikä lisäsi herkästi vastustusta moniammatillisuutta
kohtaan. Opettajien haastatteluissa ilmeni, että opettajan työ oli perinteistä
yksin tehtävää asiantuntijatyötä ja moniammatillisen toimintamallin hyötyjen tunnistaminen
ei aina ollut helppoa. Moniammatillinen työskentely tuntui edelleen vaikealta, ja opettajien
käsitysten perusteella työyhteisössä olisi jo toimittu moniammatillisesti, mikäli se olisi ollut
helppoa. Siitä huolimatta moniammatillisuutta tuli heidän mukaansa edistää, sillä moniammatillisuus
helpotti heidän työtään siltä osin, että yhteisössä toimiminen vapautti heidät vastaamaan
vain omasta asiantuntijuudestaan ja pani ponnistelemaan kohti yhteisiä tavoitteita.
Opettajat pitivät tärkeänä sitäkin, että yhteisössä piti tehdä sopimuksia, valintoja ja kompromisseja,
jotta yhteinen tavoite voitiin saavuttaa. Tehtyihin sopimuksiin piti sitoutua ja toimia
niiden mukaan. Opettajan kielteiset asenteet ja jonkinasteinen keskinäinen kilpailu vaikuttivat
heidän kuvaustensa perusteella haitallisesti opiskelijan moniammatillisuuden oppimiseen.
Opettajat kuvasivat opettajan työn perinteen rinnalla nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita ja
sitä, että heidän tuli osoittaa halukkuutta uusiin toimintatapoihin ja uuden oppimiseen, koska
he välittävät opiskelijoille myös jatkuvan oppimisen idean omalla toiminnallaan. Opettajan
asiantuntijuuden ajantasaisuus vaatikin jatkuvaa itsensä kehittämistä, minkä he näkivät mahdolliseksi
monin tavoin, esimerkiksi omasta työstään oppimalla tai muuten opiskelemalla.
Yksi opettaja kertoi esimerkiksi omakohtaiset, vaikeiksi koetut, jo ratkaistutkin asiat, jotka
auttoivat kehittymään, kunhan itse uskaltautui arvioimaan ja kehittymään niiden pohjalta.
Tulosten mukaan erilaiset ihmiset ja alat piti hyväksyä ja niitä tuli arvostaa, jotta moniammatillisuuden
oppiminen oli mahdollista. Opiskelijat olivat avoimia ja ennakkoluulottomia uudelle,
moniammatilliselle tavalle toteuttaa oppimista. Arvot ja asenteet näkyivät erilaisuuden
kunnioittamisena arkisissa oppimistilanteissa sekä tasavertaisuuden osoittamisena että kokemisena
yhteisössä, mikä ei aina ollut kovin yksinkertaista, sillä ryhmässä tehtiin aina komp-