Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

84
mittaisen nauhoitetun keskustelun heidän motiiveistaan osallistua moniammatilliseen projektiin.
Nauhoitin keskustelut ja käytin aineistoa tutkimustehtävän hahmottelussa. Opiskelijat
(N=7) kuvasivat ennakko-odotuksensa myös kirjallisesti.
Tapaustutkimuksen aineistoa kerätään usein monin tavoin, mikä myös lisää tutkimuksen joustavuutta
ja ilmiö saadaan kuvattua yksityiskohtaisesti ja monipuolisesti. Aineistoja voivat olla
erilaiset dokumentit, äänitteet, haastattelut tai havainnointi. (Stake 2005, 453; Yin, 2003, 86.)
Tämän tapauksen aineiston hankintaa on ohjannut tutkittavan ilmiön monimerkityksisyys.
Kun mielenkiinnon kohde on opiskelijoiden oppimisprosessi ja heidän kokemuksensa moniammatillisuudesta,
oppimispäiväkirjoilla saatava aineisto tuntuu luontevalta. Opiskelijoiden
aiemmat kokemukset oppimispäiväkirjan käytöstä olivat erilaiset, joten ohjeistin niiden käytön.
Annoin ohjeiksi, että yhteisten tavoitteiden lisäksi opiskelijat kirjasivat omat henkilökohtaiset
tavoitteensa ja reflektiossa kiinnitettiin huomio oman toiminnan lisäksi moniammatilliseen
toimintaan ja työskentelyyn. Sovimme myös, että oppimispäiväkirjaa käytettiin oman
alan opettajan kanssa vielä erikseen käytävissä ohjaus- ja arviointitilanteissa. Ryhmätapaamiset
olivat kerran kuukaudessa ja niissä arvioitiin yhteistä toimintaa, jonka antia kukin opiskelija
hyödynsi omaan oppimispäiväkirjaansa ja oppimiseensa. Opiskelijoilla oli selkeästi eritasoiset
taidot ilmaista itseään kirjallisesti eli kuvata, analysoida, problematisoida ja suunnitella
oppimistaan eteenpäin. Jotkut kuvasivat onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksiaan ja
niistä selviytymistä varsin henkilökohtaisella tasolla, minkä vuoksi sekä aineiston analyysissä
että erityisesti tulosten kirjoittamisessa tiedonantajien tunnistamattomuus oli tarkoin varjeltava.
Oppimispäiväkirjoista sain monipuolisen aineiston, joka oli sellaisenaan käyttökelpoinen.
Oppimispäiväkirjojen luonne on varsin henkilökohtainen. Ne ovat tiedonantajien itsensä kirjoittamia,
ja niitä on pitkään käytetty erityisesti sosiologiassa klassisten elämänkertatutkimusten
aineistoina. Ne saattavat olla hyvin paljastavia ja henkilökohtaisia, minkä vuoksi ne ovat
erinomainen tietolähde. Niissä myös kuvataan ja pohditaan välittömiä kokemuksia. (Taylor &
Bogdan 1998, 123 - 124.) Olettamuksena tiedon saannille on luonnollisesti ajatus siitä, että
tiedonantajat pystyvät ilmaisemaan itseään kirjallisesti (Tuomi & Sarajärvi 2002, 86). Tämäntyyppisten
kokemusten käyttö tutkimuksessa saattaa olla vaikeaa, koska ajatukset ja niille
annetut merkitykset liittyvät tiettyihin tilanteisiin. Kokemukset saattavat olla hyvin rutiiniluonteisia
tai ongelmallisia, ne liittyvät ihmisen elämään, ja kun kokemukset ovat suhteessa
tiettyihin asioihin, niiden kuvaaminen on vain lyhennelmä jostakin. Kokemuksen tut-