Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

70
Niitä taitoja, pätevyyksiä ja asiantuntijuuden ulottuvuuksia, jotka synnyttävät älyllisiä resursseja
yhä uusiin ongelmanratkaisutilanteisiin, kutsutaan metakognitiivisiksi taidoiksi tai metataidoiksi.
Ne liittyvät yleiseen asiantuntijuuteen ja niiden kehittymistä voidaan edistää yhteisöissä.
(Hakkarainen ym. 2004, 208.) Metakognitiiviset taidot ovat selkeästi havaittavia piirteitä,
jotka kuvaavat oppijan valitsemia menetelmiä ratkaisun löytämiseksi, vaikkakaan ne
eivät varmista mielekkään strategian valinnan tietoista pohdintaa. Kuitenkaan pelkkä metakognitiivisten
taitojen olemassaolo ei riitä siihen, että oppija käyttää ajattelukykyään, vaan
motivationaaliset tekijät ovat olennaisia metakognition soveltamisessa ja kehittämisessä. Erilaiset
valmiudet tai taidot, kuten oppimisstrategioiden soveltaminen, saattavat auttaa oppimistehtävän
onnistumisessa, mutta oppija ei välttämättä pohdi ajatuksiaan tai analysoi järjellisiä
perusteita tiedon oikeellisuuden suhteen. (Ruohotie 2003, 9.)
Moniammatillisuuden oppimisessa onkin olennaista toiminnan motivaatio. Bereiter ja Scardamalia
(1993) tarkastelevat sellaisia motivaatiota kuvaavia tekijöitä kuten tuntuu hyvältä eli
flow’ta, kannustavaa sosiaalista ympäristöä ja varsin poikkeuksellista sankarillisuutta. Oppiminen
tuntuu hyvältä yleensä silloin, kun kyvyt ja haasteet ovat tasapainossa, sosiaalinen ympäristö
on tukeva ja asiantuntijakulttuurin ihanteet ja tavoitteet edistävät omaa asiantuntijuuteen
kasvua. Toimintaympäristö ei edistä mukautumista kulttuuriin vaan niihin ryhmän tavoitteisiin,
joihin pyrkiminen vaatii jatkuvaa progressiivista ongelmanratkaisua. Tällaisessa toimintaympäristössä
yksilö edistyy kumulatiivisesti ja progressiivisesti muuttaen olosuhteita,
jotka asiantuntijakulttuurin jäsenet hyväksyvät. (Bereiter & Scardamalia 1993, 101 - 107,
120.) Motivaatioon voidaan kytkeä tiettyjä päätöksentekoon liittyviä tekijöitä, samoin halu
osallistua ponnisteluja vaativiin tehtäviin. Tähän vaikuttavat suoritustarpeet, mahdollisesta
epäonnistumisesta aiheutuvat pelot, sisäiset tai ulkoiset tavoitteet ja niihin liittyvä ajankäytön
suunnittelu. Kuvattuja tekijöitä kutsutaan saavutusorientaatioiksi. Itseen kohdistuvat orientaatiot,
kuten minäkäsitys, omanarvontunto ja tehokkuususkomukset, vaikuttavat tavoitteiden
valintaan ja motivaatioon. Näihin vaikuttavat myös arvot, asenteet ja mielenkiinnon kohteet,
jotka samalla antavat suunnan tiettyihin sisältöihin, tehtäviin ja menettelyihin. Tahtoon taas
ovat sidoksissa ne rakenteet, joilla pyritään tavoitteisiin. (Ruohotie 1998a, 64.)
Intentionaalisessa, tavoitteellisessa oppimisessa sekä kognitiiviset että metakognitiiviset tekijät
ovat välttämättömiä (Ruohotie 2005a, 6). Limón Luque käyttää termiä intentionaalinen
käsitteellinen muutos, johon hän liittää kognitiiviset, metakognitiiviset, motivationaaliset ja
affektiiviset tekijät. Intentionaalinen, käsitteellinen muutos ei ole automaattinen, mutta se on