978-951-39-6020-9

Silander & MahlakaartoTiina kertoo johtajuuden alkutaipaleesta:Kun aloitin johtajana yliopistokontekstissa, olin ehkä epätyypillinen johtaja;olin nuorehko nainen kun taas aikaisemmat johtajat laitoksella olivatolleet varttuneempia mieshenkilöitä. Heidän kauttaan oli muodostunut tiettykäsitys johtajasta, tietty rooli, jota muovasi osaltaan myös historiallinen painolasti.Aluksi tunsin paineita siihen, että minun olisi pitänyt pystyä omaksumaansamankaltainen rooli. Ikään kuin minun olisi pitänyt pystyä täyttämäänedeltävien sukupolvien omana aikanaan täyttämät ja jälkeensä tyhjinäjättämät saappaat.Johtajaidentiteetin muodostuminen heijastui pieniin arkisiin asioihin, jopaulkonäköön. Aluksi pyrin tiedostamattani käyttämään tietynlaista vaatetusta,ehkä hankkiakseni sen kautta arvovaltaa. Kuitenkin koin tiukanpukeutumiskoodin itselleni vieraaksi ja aloinkin pian pukeutua itselleni ominaisellatavalla. Näin ollen ulkoinenkaan olemukseni ei vastannut niitä odotuksia,joita asemaan oli tyypillisesti liitetty. Etenkin kansainvälisessä kontekstissase aiheutti hämmennystä ja väärinkäsityksiäkin, mutta en välttynyttytöttelyltä ja ”ohikatsomiselta” kotoisessa yliopistokontekstissakaan.Organisaatio on monimutkainen ja monitasoinen rakenteellinen,sosiaalinen ja psyykkinen verkko. Tässä verkossa sosiaalistuminen, oppiminenja vuorovaikutus ovat avainelementtejä. Toimintaympäristönasettamat rooliodotukset saattavat kuitenkin olla joskus hyvin tiukkojaja kapea-alaisia. Identiteettineuvottelu käydään silloin enemmän omansisäisen minän alueella kuin ulkoapäin ohjautuvana. Johtajaidentiteettiärakennetaan oman ydinminän alueella: omat arvot, ihanteet ja periaatteetohjaavat toimintaa. Tämä edellyttää johtajalta vahvaa itsetuntoa,itsearvostusta ja optimismia sekä kykyä rohkeasti muovata omaa roolia.Tiina kertoo johtajakokemuksestaan, jossa toimintaympäristön kulttuurihaastaa hänet identiteettityön äärelle:Tunsin, että jouduin tekemään tuplasti töitä edes jotenkin ansaitakseniympäröivän yhteisön silmissä asemani. Jouduin ikään kuin todistamaanjohtajaosaamistani, jota ei juurikaan alkuvaiheissa edes ollut. Epävarmimmillanikoin itseni yliopisto-organisaation foorumien kohtaamistilanteissa.110