978-951-39-6020-9

Silander, Rautiainen & Kostiainenmiselle ja kokoontumiselle, on yhteisöllisemmän kulttuurin luominenvaikeaa. Aiemmin viikossa oli yksi kahden tunnin blokki, joka oli varattuyhteiseksi ja se oli maanantaisin klo 8-10. Käytännössä tällöin pidettiinlaitoskokouksia, ehkä satunnaisesti joidenkin ryhmien kokoontumisia.Toive paremmasta huomisesta oli kuitenkin alituiseen läsnä yhteisissäkeskusteluissa ja kehittämispäivillä.Syyskuussa 2010 päädyimme siihen, että muutoksen aikaan saaminenvaatii radikaalimpaa toimintakulttuurin aikarakenteen muuttamista. Josyhdessä tekemistä pidetään arvokkaana, sille on raivattava tilaa – syntyiajatus tiistaista, päivästä, jolloin ei saa opettaa ja on lupa kokoontuayhteen ja tehdä asioita yhdessä. Samasta toiveesta olivat puhuneet myösopiskelijat.Esitimme ajatuksen tiistaista yhdessä maanantaiaamun laitoskokouksessa,kohtuullisen spontaanisti, koska opettajien toive yhdessä tekemisestänousi jälleen tuona aamuna keskusteluun. Kyse oli tilanteesta, jossatehdään toimintakulttuuriin iso muutosehdotus, jota on vaikea vastustaa,koska muutosta oli haluttu pitkään ja toisaalta, vaikka joku vastustaisikinajatusta yhdessä tekemisen lisäämisestä, se ei voi tulla suorana vastustuksenaesiin keskusteluissa, koska opettajankoulutuksen paradigmarakentuu yhteistoiminnallisuuden ja yhteisöllisyyden idean ympärille.Näin ollen päätös ajatuksen jatkokehittämisestä oli helppo tehdä. Asianeteenpäin työstämistä varten perustettiin työryhmä, johon kuka tahansaasiasta kiinnostunut sai tulla mukaan suunnittelemaan idean konkretisoimista.Vaikka puhe yhdessä tekemisestä oli tyypillistä kehittämispäivienpuhetta, halusimme tietää, kuinka koko henkilökunta asian mieltää.Tästä järjestimme heti prosessin aluksi tapaamisen. Käytimme puolikaarimenetelmää,jossa kaikkien osallistujien oli tuotava kantansa julkisestiesiin. Puolikaaren toiseen päähän pyydettiin asettumaan niitä, jotkaolivat ehdottomasti uudistuksen puolella ja toiselle puolelle niitä, jotkaolivat ehdottomasti sitä vastaan. Lievemmän kannan edustajat saivatvalita paikkansa jostain väliltä. Idean vastustajien päässä istui vain hyvinharva, ja valtaosa sijoittui melko tasaisesti keskelle ja uudistuksen kannattajienpuolelle. Keskustelussa nousi esiin lähinnä huoli opetuksenmahtumisesta lukujärjestykseen, jos yksi päivä otetaan kokonaan poisopetuksesta.158