978-951-39-6020-9

Kalliolakija-kehittäjät seuraavat tätä ulottuvuutta ja voivat muistuttaakin säännöistä.Kun pienryhmäkeskustelujen tulokset puretaan plenaareissa,saadaan kartoitetuksi ajankohtainen kehittämispotentiaali.Työskentely aloitetaan tarkoituksellisesti hyvistä tulevaisuudenkuvista,jotta tilaisuus ei juuttuisi mahdollisesti jo pitkittyneisiinkinongelmiin. Tulevaisuudenkuvien esteiden käsittely on kuitenkin katsottuvälttämättömäksi, jotta päästään kohti toteuttamiskelpoisia yhteisiäsuunnitelmia. Niitä suunnitellaan osallistujien omiin työyksiköihinperustuvissa luonnollisissa ryhmissä. Menettelyyn kuuluu vielä kunkinosallistujan tärkeyttä korostava pienryhmien mahdollisten puheenjohtajienja sihteerien sekä ryhmätöiden tulosten esittäjien vaihtuminen.Tilaisuus päättyy yleensä käytännön jatkotoimista sopimiseen.Työkonferenssien aikatauluissa on jo pitkään sopeuduttu työorganisaatioidenhektiseen rytmiin ja alun perin noin kaksipäiväisistä tilaisuuksistaon jouduttu luopumaan. Aikataulun mukaan ryhmätöiden vaiheitayhdistellään tai joskus Työkonferenssi voidaan jopa vaiheistaa eripäiville. (Lehtonen 2004.) Aikataulutus vaikuttaa dialogin syntyyn: liiankiireinen tahti heikentää mahdollisuuksia kuulla kaikkien mielipiteitätasapuolisesti ja esitettyjen ajatusten reflektoinnin ja niistä oppimisenmahdollisuuksia. Lehtonen (2004) kuvaa monia eri tapoja sijoittaa Työkonferenssikehittämishankkeen eri vaiheisiin ja myös erilaisia toteutuksia,joissa demokraattisen dialogien ideaa toteutetaan tässä luvussakuvattua perusmallia monimuotoisemmin esimerkiksi yksilötöillä täydennettynä.Lisäksi itsenäisten kehittämispalveluita tarjoavien yritysten(Ajatuskynä Oy:n, Innotiimi Oy:n ja Kehrä-Kehittämispalveluiden)yhteistyössä yliopistojen tutkimusyksiköiden kanssa toteuttamissa kehittämishankkeissaTyökonferenssien kulussa sovellettiin myös taiteeseen jaluovuuteen perustuvia, osallistujille elämyksiä tuottavia menetelmiä.Demokraattisen dialogin teesit sekä pienryhmien ja plenaarien vaihteluunperustuva toimintamalli ovat helposti omaksuttavissa mitä moninaisemmastakehittämistutkimuskirjallisuudesta. Siten Työkonferenssejavoi järjestää vapaasti kuka tai mikä taho tahansa. Tämä sinänsä myönteinenseikka voi johtaa kuitenkin Työkonferenssimenetelmän kapeutumiseen.Sen perusmallia noudattaen voidaan järjestää kehittämispäiviä,joissa on ”paljon hyvää keskustelua” ja jotka tarjoavat ”osallistumisentunnetta”. Nämä kummatkaan eivät olisi olleet riittäviä tavoitteita186