978-951-39-6020-9

Silander, Rautiainen & Kostiainenviin, jälkimmäisiä ei mielletä yhteisiksi kokouksiksi, vaan yleisemmäksikehittämistyöksi. Hallinnollisissa laitoskokouksissa puolestaan on tarkoituksenakäydä läpi yleisiä laitoksen toimintaan liittyviä perusasioita,joiden luonne on monesti enemmän informatiivinen kuin keskusteleva.Kehittämisen tavoitteen kirkastamiseksi koko yhteisölle on siis tehtäväpaljon enemmän työtä kuin osasimme ennakoida. Olemme johtajinaesimerkiksi tulleet sellaisen ongelman eteen, että tiistait täyttyvät henkilökunnankalentereissa äärimmilleen erilaisista ryhmien kokouksista –mikä puolestaan ei ole hyvä, sillä se vie tilaa muun muassa spontaaniltakehittämistyöltä. Osalla syynä tiistaiden käyttämiseen oli se, että oli syntynytmielikuva, ettei muita päiviä kuin tiistaita saa käyttää kokouksiin.Olemmekin usein keskusteluissamme palanneet peruskysymyksiinlaitoksemme kehittämisestä ja yleisesti johtamisesta yliopistossa. Henkilökunnallaon samanaikaisesti toive sekä tiukemmasta, suuntia antavastaohjaamisesta että todella suuresta vapaudesta. Näkemyksemme mukaanristiriita ja siitä seuraavat toiveet kuvastavat ahdistusta, joka syntyy suhteessaomaan panokseen yleisessä kehittämistyössä. Opettajankouluttajanammatillinen identiteetti on vahva omalla erityisosaamisalueella,mutta se ei ole sitä välttämättä yhteisessä kehittämistyössä. Kun johtaminenarvottaa yhteistä kehittämistyötä, saadakseen aikaan muutosta sepakottaa pohtimaan ammatillista identiteettiä tai vaihtoehtoisesti vetäytymäänyhteisöstä. Erityisen ahdistavana osa on kokenut sen, ettei tavoitetta,tulevaa, voida määritellä tarkasti.Tästä epävarmuuden tilasta emme kuitenkaan voi luopua. Yliopistontehtävä on luoda uutta, ja tie siihen voi kulkea vain hyvin epävarmanprosessin myötä. Sen sijaan johtamisen tehtävä on näyttää niitä painopisteitä,mihin kehittämistä kohdennetaan, sekä tukea sitä niin, ettätyö on mahdollista. Työ on onnistunut silloin, kun yhteiset kokeilutovat mahdollisia ilman erityisiä perusteluja siitä, miksi ne ovat parempiakuin jo olemassa olevat käytänteet. Suurin voitettava henkinen muutosmuutosprosesseissa on usein siinä, että olemassa oleva perinne, olkoonse kuinka typerä tahansa, saa jatkaa olemassaoloaan ilman perusteluja,mutta uuden kokeilu on perusteltava jokaista nurkkaa myöten.166