978-951-39-6020-9

Paloniemi, Hökkä, Vähäsantanen, Herranen, Eteläpelto & Kalliolapuitteet ammatillista toimijuutta tukevaan vuorovaikutukseen. Osallistumisenja vaikuttamisen tukipilareina toimivat erityisesti pienryhmätyöskentelyssämahdollistuva tasavertainen dialogi, (ammatillisia)rajoja ylittävä työskentely, yksilöllinen toimijuuden kokemus kuulluksitulemisesta sekä yhteisöllisyyden vahvistuminen. Onnistuakseenja edetäkseen aina toimenpide-ehdotusten toteutukseen saakka työyhteisöjenkehittäminen edellyttää edustuksellista, legitiimiä ja pitkäkestoistaohjausryhmätyöskentelyä (esim. Thorsrud & Emery 1970, 184),johdon ehdotonta sitoutumista henkilöstöä osallistavaan kehittämistyöhön(esim. Kasvio ym. 1994, 126) sekä prosessin saumatonta yhteyttämuuhun organisaatiossa olevaan ja tulevaan toimintaan (esim. Kalliola& Nakari 2004, 111).Kokemukset ja palaute Työkonferenssista yhtenä työyhteisön kehittämisenja toimijuuden vahvistamisen menetelmänä ovat rohkaiseviaja innostavia. Menetelmän hyödyntäminen osana kehittämisprosessiatarjoaa erityisesti tasavertaisen dialogin ja rajojen ylittämisen tiloja.Tältä osin Työkonferenssin käytännöt ja perusperiaatteet voivat edesauttaatyöyhteisön vuorovaikutuksen kehittämistä, toisilta oppimistaja toimijuuden erilaisten äänten esiintuloa ja kuulemista. Toimijuudentukemisen näkökulmasta Työkonferenssin hyviä käytäntöjä olivathavaintojemme ja kokemustemme perusteella tiivistetysti seuraavat:• aktiivisesti toimiva edustuksellinen ohjausryhmä• vaihtuvat pienryhmätyöskentelyvaiheet• työskentelyn sisällölliset vaiheet: visiointi, mahdollistaminen,tulevat teot• demokraattinen dialogi• teeman merkityksellisyys kaikille työyhteisön jäsenille.Toimijuutta vahvistavan ja henkilöstöä osallistavan kehittämisprosessinkeskeisiä elementtejä havaintojemme perusteella ovat koko henkilöstönosallisuutta ja sitoutumista tukeva työskentely, tasavertainen dialogi jarajojen ylittäminen sekä kehittämistyön legitimiteetti, monikytkentäisyysja pitkäkestoisuus. Havainnot ovat hyvin samansuuntaisia aiempien Työkonferenssimenetelmäähyödyntäneiden tutkimusten kanssa (Kalliola ym.2006; Lehtonen & Kalliola 2008; ks. Kalliola tässä teoksessa).208