978-951-39-6020-9

Kuka muu muka muuttaa?Asettamamme tavoite luoda uutta yhteisöllisempää ja yhteistoiminnallisempaakulttuuria on kaikkea muuta kuin uniikki. Tänä päivänätaitaa olla niin, että se on kaikkien työpaikkojen perustavoite. Se kertoosiitä, että työyhteisön merkitys ihmisille on suuri sekä siitä, että haluammeja vaadimme siltä enemmän. Toiveiden taso on niin korkealla,ettei niitä täytetä hetkessä, jos koskaan.Se, että olemme yhteisönä aikaan saaneet uutta, kertoo siitä, ettäolemme menneet eteenpäin. Tässä luvussa kuvaamamme kaksi prosessia– yhteisöllisempi johtaminen ja tiistai-uudistus – ovat luoneetmeille itsellemme lisää kokemusta yhdessä tekemisestä ja toimimisestasekä siitä, että rakenteellisella uudistuksella eli mahdollisuuksien luomisellasaadaan ne toimimaan, joilla on kiinnostusta, ajatuksia, halukkuuttaja valmiiksi toimijuutta luoda uutta. Heidän toimijuuttaan muutos onvahvistanut. Vähemmälle tuelle puolestaan ovat jääneet ne, jotka olisivatkenties valmiita uuteen, mutta jotka tarvitsisivat tälle muutostyölleenemmän tukea kuin pelkän mahdollisuuden, eivätkä he näin ollenelä uudessa toimintakulttuurissa, vaikka kenties haluaisivat elää. Näilleyhteisön jäsenille johtajiston olisi annettava enemmän aikaa ja mietittäväyhdessä, mitä olisivat heidän yhteisölliset vastuunsa ja toimintonsa.Yhteisöön sitoutumisen kannalta on keskeistä löytää jokaiselle tiettyvastuu yhteisön kehittämisestä.Johtamisemme on keskittynyt lähes yksinomaan opettajankoulutuslaitoksenhenkilökuntaan. Laitoksella opiskelee kuitenkin satoja opiskelijoita,joiden rooli uuden toimintakulttuurin synnyttämisessä on olennainen.Henkilökunnan tapa työskennellä ja opettaa tulisi luoda malliasille, millaiseksi kouluakin tulee kehittää. Opiskelijoiden keskuudessaon toki virinnyt omatoimista yhdessä tekemistä, mitä tiistai ja opiskelijajärjestöjenyhteinen tila ovat tukeneet. Ideamme siitä, että tiistait onvarattu myös opiskelijoiden yhteiselle tekemiselle ja kehittämiselle, ovatkuitenkin heikosti saavuttaneet opiskelijat. Yhteisen tavoitteen kirkastamistaon siis jatkettava, ei ainoastaan opiskelijoiden, vaan myös henkilökunnansuhteen.Olemme johtajina saaneet kritiikkiä muun muassa kokouskäytänteistä,erityisesti siitä, ettei siellä ole tarpeeksi aikaa keskusteluille. Tavoitteemmehanoli luonnollisesti päinvastainen, mutta koska pilkoimmevanhan kokousrakenteen hallinnollisiin laitoskokouksiin ja ideapäi-165