978-951-39-6020-9

Työkonferenssimenetelmä eilen ja tänäänTyökonferenssimenetelmälle voidaan löytää erilaisia työorganisaatioidenkehittämiskäytäntöihin liittyviä ja myös teoriahistoriallisia juuria,joten seuraava esitys on vain yksi tulkinta monista mahdollisista. Menetelmäon tullut Suomeen kuitenkin jo ennen työelämän ohjelmallistakehittämistä, myöhäisenä jatkona osana 1960- ja 1970-lukujen työelämändemokratisointivaatimusta ja meillä erityisesti osana hierakkisiksikoettujen johtamisjärjestelmien uudistamista. Mallina toimi Ruotsissavuosina 1985–1990 toteutettu LOM-ohjelma (Ledning, Organisationoch Medbestämmande). Siinä 150 työpaikkaa oppii toisiltaan samanalan kehittämisverkostoissa ja tutkijoiden organisoimissa, mutta vainosanottajien kokemusta, tietoa ja tulevaisuuden kuvia käsittelevissä,demokraattista dialogia hyödyntävissä Työkonferensseissa. Laajalla ohjelmallatavoiteltiin työelämän laadun ja tuottavuuden kehittämistä. (Gustavsen1987; Gustavsen & Engelstad 1986; Utveckling genom diskussion1990.)Ensimmäisiä Työkonferenssimenetelmän soveltajia maamme teollisuustyöpaikoillaolivat Työelämän suhteiden neuvottelukunta sekä työministeriöntutkijat, jotka nimesivät ensimmäiset kokeilut JOY-projekteiksi(JOY Johtaminen – Organisaatio – Yhteistoiminta, esimerkiksiJuuti & Varjoranta 1993; Kauppinen 1988). Samoihin aikoihin MetallityöväenLiitto ry:n Murikka-opisto omaksui menetelmän kehittämisyhteistyökoulutukseensa,jota yritykset ostivat muutosprojekteihinsa(Koivisto 1997). Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskusaloitti vuonna 1991 menetelmän soveltamisen yhteistyössä kunta-alantyömarkkinaosapuolten kanssa kunnallisten palveluiden ja työelämänlaadun kehittämisprojektissa (Kasvio ym. 1994), mikä antoi mahdollisuudenuseille tutkijoille, tämän luvun kirjoittaja mukaan lukien, tutustuatähän vieläkin käytössä olevaan työelämän kehittämisen menetelmään.Alkuaikoina työntekijöiden keskuudessa Työkonferenssimenetelmänja LOM:n periaatteiden soveltamisen toivottiin lisäävän heidänvaikutusmahdollisuuksiaan ja itsenäisyyttään työssä, minkä työnantajatpuolestaan tunnistivat mahdollisuudeksi edistää tuloksellisuutta ja työpaikkaankiinnittymistä uhkaavan työvoimapulan oloissa. Molemmissatavoitteissa onnistuttiin taloudelliseen lamaan pudonneessa Suomessa.(Kasvio ym. 1994, 6, 397–401.)181