978-951-39-6020-9

Työkonferenssimenetelmä eilen ja tänäänmenetelmän kehittäjien lähtökohdista, joihin liittyy selkeä tasa-arvoisenja yhteistoiminnallisen kehittämisen vaatimus sekä odotus lopputuloksesta.Kaikissa Työkonferenssimenetelmää soveltavissa kehittämishankkeissanousee tärkeäksi demokraattisen dialogin 13. teesi, pyrkimys riittäväänyksimielisyyteen käytännön toimien mahdollistamiseksi. Myösjohtamisen tutkija Erkkilä (2012, 54) pohtii dialogia yritysten johtoryhmätyöskentelynkannalta samantyyppisesti. Hänen mukaansa dialogissanoudatetaan tiettyjä toiminnallisia periaatteita ja sen tuloksena syntyyaina jotakin!Tutkijan rooli kehittämishankkeissaTutkimusavusteisessa kehittämisessä mukana oleville tutkijoille demokraattisendialogin sääntö numero 9 Työkonferensseissa esitettyjen ideoidenalkuperästä on tärkeä: Työkonferensseissa ei ole tarkoitus pitääpuheita eikä esitelmiä, vaan osallistujat pidetään itse vastuullisina konferenssinetenemisestä. Siten tutkijat eivät yleensä esitä konkreettisiatoimenpidevaihtoehtoja eivätkä ainakaan esitä, mitä osallistujien pitäisiehdottomasti tehdä. Sen sijaan kuuntelemalla osallistujien kokemuksiaja näkemyksiä tutkijoilla on sama mahdollisuus oppia, minkä demokraattisendialogin säännöt pyrkivät turvaamaan kaikille työpaikkojenedustajille. Tutkijan kannalta kysymyksessä voi olla esimerkiksi henkilöstönomien käsitysten kartoittaminen tavalla, joka ylittää perinteisenosallistuvan havainnoinnin.Tätä organisaatio- ja työelämän tutkimustyyppiä kuvatessaan Kasvio(1990) tukeutuu LOM-ohjelman perusteita hahmotelleeseen Eldeniin(1983), jonka mukaan osallistava tutkimusote mahdollistaa tutkimuskohteentarkastelun sisältä päin – siinä määrin kuin se yleensä on mahdollista.Osallistavalle tutkimusotteelle on Eldenin (emt.) mukaan ominaistakokemuksellisesti suuntautunut tutkijan asenne, mikä tarkoittaaluopumista ennalta asetetuista teorioista ja aito pyrkimys ymmärtää kulloisenkintilanteen erityislaatu (vrt. Glaser & Strauss 1974). Onnistuessaantällainen työskentely johtaa paikallisteoriaan, joka pystyy kuvaamaanja selittämään olevia oloja sekä asianosaisia että ulkopuolisiatyydyttävällä tavalla (Elden 1983; Kasvio 1990).187