Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

taan arvioida vain toista. Myös niin tapahtuu, että jos väitteitä on sekä parisuhdeväkivallasta
että lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, otetaan avoimeen käsittelyyn vain toinen
väkivallan muoto.
Väkivallasta esitetään kirjallisena näyttönä monenlaisia asiakirjoja, muun muassa
tuomioita pahoinpitelystä ja lähestymiskiellosta, rikosilmoituksia, esitutkintapöytäkirjoja,
syyttämättäjättämispäätöksiä, lääkärintodistuksia ja todistuksia turvakotikäynneistä.
Kaikkien asiakirjojen todistusvoima ei ole yhtä painavaa tuomioistuinten silmissä.
Esimerkiksi rikosilmoituksella ja pahoinpitelytuomiolla on eri painoarvo. Rikosilmoituksen
voi tehdä jokainen, joka epäilee, että rikos on tapahtunut (Niemi-Kiesiläinen
2004, 169). Tämän vuoksi se ei näyttönä vääjäämättömästi vakuuta, että väkivaltaa todella
olisi tapahtunut. Myöskään lääkärintodistukset eivät yksiselitteisesti todista väkivallasta,
koska niissä voi jäädä tulkinnanvaraa muun muassa sen suhteen, miten kuvatut
vammat ovat syntyneet. Riittävän huolelliset lääkärintutkimukset väkivallan uhrille, niiden
tarkka dokumentointi ja hyvätasoiset lausunnot eivät myöskään ole itsestäänselvyyksiä.
(Noponen 2007, 68– 69; Perttu 1999, 54–59; Taskinen 2004, 36–47, 82–87.)
Asiakirjanäytön lisäksi väkivallasta voidaan esittää näyttönä suullista todistelua.
Kirjalliset lausuntonsa jo aiemmin oikeudelle antaneet asiantuntijat kuten sosiaalityöntekijät
tai psykologit todistavat oikeuden istunnoissa toisinaan väkivallasta. Myös lähisukulaiset,
naapurit ja perheystävät antavat todistajanlausuntoja, joissa he esimerkiksi
kuvaavat joitakin näkemiään väkivaltatilanteita tai väkivallan jälkiä tapauksen osapuolissa.
Tavallista on, että heidän kertomuksensa ei käsittele oikeuden istunnoissa vain
väkivaltaa, vaan he kertovat myös muista lapsiin ja vanhempiin liittyvistä asioista.
”Maallikkojen” kertomusten painoarvo vaihtelee tapauksissa. Heihin kohdistuu helposti
epäily puolueellisuudesta. Toisinaan sanotaan suoraan, että lausuntoja arvioitaessa otetaan
huomioon todistajan läheinen suhde asianosaiseen tai negatiivisen suhtautumisen
toiseen osapuoleen. Myös asiantuntijatodistajien antamia tietoja ja heidän tekemiään
tulkintoja voidaan asettaa kyseenalaisiksi.
Aineistossa on 41 perustelutekstiä, joista on mahdollista lukea se päätelmä, että väkivaltaväitteitä
tai väitteitä väkivallalla uhkaamisesta pidetään ainakin osin totena. Valtaosa
eli 37 niistä kuuluu tapauksiin, joissa on esitetty väkivallasta erilaista kirjallista
näyttöä. Väkivallan todeksi arviointia tukeva kirjallinen näyttö on vaihtelevaa, sillä vakuuttavaksi
väkivaltanäytöksi voi riittää muukin asiakirja kuin väkivallasta saatu tuomio.
Esimerkiksi lääkärinlausunnot, tiedot poliisitoimista ja turvakotiasumisesta voivat
ilman syytteitä ja tuomioitakin vakuuttaa tuomarit väkivaltaväitteiden paikkansapitävyydestä.
Viidessä perustelutekstissä väkivalta arvioidaan todeksi myös henkilötodiste-
125