Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

perheeseensä kuntoon. Tämän jälkeen hän pystyisi paremmin luomaan (lapseen) kestävän
ja hänen kehitystään tukevan suhteen.”
(75a)
Isän todetaan käyttäytyneen ”tietyissä tilanteissa aggressiivisesti”, mutta toisaalta
hänen kuvataan toimineen kuitenkin asiallisesti sosiaalitoimistokäynneillä ja saavan hyvän
kontaktin lapseensa. Näiden huomioiden asettaminen peräkkäin rakentaa sellaista
tulkintaa, että isän väkivaltaisuus ei ole jatkuvaa eikä leimaa hänen kaikkea käytöstään.
Väkivaltaisuus määrittyy tilannekohtaiseksi. Toisaalta sanan aggressiivisuus käyttö
myös vie väkivaltaisuudelta sen jyrkimmän kaiun. ”Aggressiivisuus” kuulostaa lievemmältä
ja tulkinnallisemmalta kuin ”väkivaltaisuus”.
Sosiaalityöntekijät kuitenkin suosittelevat harvoin tapahtuvia valvottuja tapaamisia
ja nekin alkamaan aikaisintaan neljän kuukauden päästä. Tämä ratkaisuehdotuksen sisältö
herättää ajatuksen, että väkivalta olisi vaikuttanut sosiaalityöntekijöiden näkemykseen,
mutta ehdotuksen perusteluissa tämä ei näy. Ehdotusta valvotuista tapaamisista
perustellaan sillä, että ei ole tietoa isän ja lapsen suhteesta. Tapaamisten alkamisen siirtämistä
perustellaan puolestaan sillä, että isän pitäisi saada oma elämänsä päihdeongelmineen
kuntoon, jotta hän sitten myöhemmin pystyisi hyvään suhteeseen lapsen kanssa.
Vaikka väkivallasta ei suoraan puhuta, ilmaisu ”suhteet nykyiseen perheeseen” sisältää
mielestäni kuitenkin viittauksen väkivaltaan – onhan juuri isän nykyinen avovaimo selvityksen
alussa kertonut isän ”aggressiivisuudesta”.
Perusteluissa korostuu huoli juuri isän elämäntilanteesta, ei niinkään tavattavan
lapsen asema. Tämän uskon johtuvan siitä, että isä uusine perheineen on jo entuudestaan
kyseisen sosiaalitoimen asiakkaana. Huoli perheestä on ollut olemassa jo ennen selvityksen
tekoa, ja tapaamisriitaa katsotaan aiemmasta asiakkuudesta olevien tietojen kautta.
Äiti ja riidan kohteena oleva lapsi asuvat puolestaan toisessa kunnassa, eikä heidän
tilanteensa ole jatkossa isän kotipaikkakunnan sosiaalitoimen vastuulla. Johanna Korpinen
(2008, 111–112) on tutkinut julkisoikeudellisia huostaanotto-oikeudenkäyntejä, ja
myös hänen työssään tuli esiin, että tietoisuus asiakassuhteen jatkumisesta oikeudenkäynnin
jälkeenkin vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden kertomaan oikeudessa. Asiakassuhde
voi Korpisen mukaan vaikuttaa muun muassa siihen, mitä kerrotaan ja mistä nähdään
viisaammaksi vaieta.
Äidin kanssa tehdyssä selvityksessä ei pohdita sitä, pitäisikö tapaamisten alkamisajankohtaa
siirtää, vaan suositus on, että lapsi voisi tavata isää kerran kuussa 1-3
tuntia. Äidin kuvaamana väitteitä väkivallasta ei tule esille, vaikka äiti on jo oikeuspro-
198