Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

suntoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei heti ensimmäisellä kerralla saatu, hän jätti koko
tutkimusprosessin. Toisaalta myös viranomaiset saattavat tutkimusprosessin alettua
tulla nopeasti siihen johtopäätökseen, ettei tarvetta laajempiin tutkimuksiin ole. Eräässä
tapauksessa perheneuvolan lastenpsykiatri on päätynyt yhden leikkitarkkailun jälkeen
siihen, että tutkimuksia ei tarvitse jatkaa, koska äidin kertoma on niin vahvassa ristiriidassa
lapsesta saatujen havaintojen, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja päiväkodin
ammattilaisten kertomusten kanssa. Asiantuntijat voivat myös päätellä vanhemman esittämän
epäilyn olevan tarkoitushakuinen ja päättää sen vuoksi yksittäisten käyntien jälkeen,
ettei varsinaisia hyväksikäyttötutkimuksia tarvita.
”Suhteen päättymisen jälkeen (äiti) otti yhteyttä lastenpsykiatriseen poliklinikkaan insestiepäilyjen
vuoksi. (Äiti) epäili (isän) käyttäneen (lasta) seksuaalisesti hyväksi heidän
yhdessä asuessaan. (Sairaalan) sairauskertomuksen mukaan varsinaisia insestitutkimuksia
ei ole tehty eikä (lapsen) käyttäytymisessä ole todettu insestiin viittaavaa. Insestiepäilyjen
syntymiseen johtaneen syyn (äiti) kertoo lausuntoa tehneille sosiaalityöntekijöille
eri tavoin kuin (sairaalan) sairauskertomuksessa on kerrottu hänen kertoneen. …
(Sairaalan) sairaskertomuksen mukaan (äidin) keskeisin toive lastenpsykiatrisella poliklinikalla
käynneistä oli se, että hän olisi saanut todistuksen tapaamisoikeuksia varten,
mikäli (isä) olisi nostanut oikeudenkäynnin häntä vastaan.”
(Tapaus 102, sosiaalitoimen selvitys)
Esimerkissä sosiaalityöntekijät referoivat lastenpsykiatrian poliklinikan sairauskertomusta
ja myös vertaavat äidin puheita poliklinikalla ja sosiaalitoimessa. Lainauksesta
saa sen kuvan, että asiantuntijoiden keskeinen arvioinnin kohde hyväksikäyttöepäilyjä
pohdittaessa on äidin toiminta. Äidin puheita pidetään ristiriitaisina ja tarkoitusperiä kyseenalaisina.
Tekstistä välittyy, että äidin ajatellaan tekaisseen hyväksikäyttöväitteet.
Hyväksikäyttöepäilyn esille tuojan motiivien pohdinta on tavallista silloin, kun
epäily liittyy huoltoriitaan (Bow ym. 2002, 566). Edelliset esimerkit kertovat, että vanhempien
puheet ja toiminta asiantuntijoiden kanssa voivat olla merkittävässä roolissa,
kun mietitään, pitääkö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta tutkia ja kuinka
tarkat tutkimukset tilanne vaatii. Vanhempien uskottavuuden ja motiivien kartoittaminen
on epäilemättä tarpeen arviointiprosesseissa. Tällaisen arvioinnin tekijöiltä vaaditaan
kuitenkin paljon herkkyyttä ymmärtää asiakkaiden erilaisia elämäntilanteita. Eron
kaltaisessa vaikeassa elämänvaiheessa, jota vielä mahdollisesti väkivalta ja pelko lapsen
seksuaalisesta hyväksikäytöstä varjostavat, vanhemman voi olla vaikea toimia viran-
214