Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tusdiskurssissa parisuhdeväkivalta nähdään osoituksena perheenjäsenten vuorovaikutuksen<br />
häiriintymisestä. Toisaalta siinä myös itse väkivalta nähdään yhtenä vuorovaikutuksen<br />
muotona. Vuorovaikutusdiskurssin teoreettisena kehyksenä toimii perheterapiasta<br />
lähtöisin oleva perhedynaaminen teoria. Siihen ei kuulu pyrkimys syyllisten ja uhrien<br />
nimeämiseen, vaan molempien osapuolten nähdään vaikuttaneen väkivallan syntyyn.<br />
Miesten ja naisten erilaiset asemat suhteessa väkivaltaan eivät myöskään ole keskeinen<br />
asia vuorovaikutusdiskurssissa, vaan se pikemminkin häivyttää sukupuolta väkivallan<br />
tarkastelussa. Niemi-Kiesiläinen näkee vuorovaikutusdiskurssin yhtenä ominaisuutena<br />
myös sen, että siihen sisältyy usein fyysisen väkivallan vähäisenä ja satunnaisena pitäminen.<br />
Suomessa pitkään vallalla ollut vuorovaikutusdiskurssi on helppo tunnistaa tämän<br />
tutkimuksen aineistosta. Sen piirteitä löytyy monista oikeuksien tekemistä väkivaltakannanotoista,<br />
ja vuorovaikutusdiskurssin asema huoltoriidoissa näyttää vankalta. Vuorovaikutusdiskurssin<br />
piirteitä näkyy sekä niissä tavoissa, joilla väkivaltaväitteiden paikkaansapitämistä<br />
arvioidaan, että niissä selityksissä, joissa pohditaan erityisesti väkivallan<br />
vaikutusta ratkaisuun. Väkivaltaisiksi kuvattujen tekojen määrittyminen erimielisyyksiksi<br />
ja kuvaaminen molemminpuolisena riitelynä ovat osoituksia vuorovaikutusdiskurssin<br />
käytöstä. Siitä kertoo myös, että lapsen ja vanhemman välistä hyvää vuorovaikutusta<br />
voidaan käyttää osoituksena siitä, että väkivaltaväitteet eivät pidä paikkaansa.<br />
Diskurssi ilmenee lisäksi niissä muutamissa perusteluteksteissä, joissa väkivallan<br />
kontekstiksi määrittyy eron aikainen tai eron aiheuttama ”ristiriitatilanne.” Vuorovaikutusdiskurssi<br />
on käytössä myös, kun pariväkivallan kerrotaan vaikuttavan oikeuden ratkaisuun<br />
siksi, että se on merkki vanhempien riitaisista väleistä ja ”jäsentymättömistä<br />
ihmissuhdeasioista”. Vielä useammin vuorovaikutusdiskurssia käytetään kiellettäessä<br />
parisuhdeväkivallan vaikutus päätöksenteolle. Kun väkivalta kuvataan vain vanhempia<br />
koskettavaksi parisuhdeasiaksi ja osaksi jo loppunutta aikuisten ihmissuhdetta, argumentit<br />
ovat vuorovaikutusdiskurssin mukaisia.<br />
Kun Niemi-Kiesiläinen määritteli vuorovaikutusdiskurssin koskevan nimenomaan<br />
parisuhdeväkivaltaa, itse liitän vuorovaikutusdiskurssin myös siihen, miten joissakin<br />
kohdin aineistoa kohdataan lapsi mahdollisen väkivallan uhrina. Lasten kohdalla on<br />
harvinaisempaa, että vuorovaikutusdiskurssi sisältäisi ajatuksen lapsen omasta osallisuudesta<br />
väkivallan syntyyn, mutta tällainenkin tulkinta on mahdollista tehdä muutamasta<br />
tapauksesta. Toisessa on kyse vauvan ravistelusta, jonka oikeus määritti isän vaikeudeksi<br />
”tulla toimeen itkevän pienen lapsen kanssa”. Toisessa kohdin lapsen kuvattiin<br />
joutuneen isänsä väkivaltaisen käytöksen kohteeksi ja ”törmäyskurssille” isän kanssa<br />
162
Change language