Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
määrittyy osaksi mennyttä aikaa. Sanotaan esimerkiksi, että ”eikä ole väitettykään, että<br />
isä olisi nyttemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti ihmisiä tai eläimiä kohtaan”, ja ”kummankaan<br />
osapuolen uudessa suhteessa ei ole ilmennyt väkivaltaa”. Väkivallan arvioiminen<br />
tällä tavalla on hetkittäin lähellä selitystapaa, jossa väkivalta nähdään vanhempien<br />
parisuhdeasiaksi: väkivallan loppuminen yhdistetään muutamissa perusteluissa juuri<br />
kyseisen parisuhteen loppumiseen. Tapa määritellä väkivalta menneisyyteen kuuluvaksi<br />
liittyy joko lasten huolto- tai asumisratkaisujen perustelemiseen. Sitä ei käytetä tapaamisratkaisujen<br />
yhteydessä.<br />
Kuinka pitkä aika väkivallasta sitten pitää olla kulunut, jotta sillä ei enää ole tuomioistuimen<br />
mielestä merkitystä? Aika vaihtelee tapauksissa kahdeksasta kuukaudesta<br />
seitsemään vuoteen. Menneeseen liitetyn väkivallan vakavuus ja väkivallasta esitetty<br />
näyttö vaihtelevat myös – väkivallan liittäminen menneisyyteen ei siis ole aina seurausta<br />
siitä, että väkivalta olisi lievää tai vailla selkeää näyttöä.<br />
Kuudessa perustelutekstissä oli kyse joko isän väkivallasta äitiä kohtaan tai vanhempien<br />
välisestä molemminpuolisesta väkivallasta. Neljässä perustelutekstissä loppuneeksi<br />
määriteltiin äidin lapsiin kohdistama väkivalta, ja kaikki nämä neljä perustelutekstiä<br />
ovat peräisin yhden ja saman ex-pariskunnan oikeusprosesseista. Kyseisessä monipolvisessa<br />
vyyhdissä on arvioitu lasten ”kuritusta” tuomioistuinten toimesta neljään<br />
eri otteeseen. Aineistooni kuuluu neljän käräjäoikeuden ja yhden hovioikeuden ratkaisut.<br />
Kyse on tiivistetysti ilmaistuna siitä, että lapset on ensimmäisessä oikeudenkäynnissä<br />
määrätty asumaan äidin luokse, mitä isä ei ole hyväksynyt. Tästä on seurannut, että<br />
isä on pitänyt lapsia laittomasti luonaan, ja äiti on käynnistänyt tilanteen vuoksi täytäntöönpanoprosesseja.<br />
Luvattomista luonapidoista johtuen isän ja lasten tapaamiset on<br />
määrätty tapahtumaan valvotusti, ja tapaamisten valvonnasta ja paikkakunnasta on edelleen<br />
kiistelty oikeudessa. Lapset ovat tuoneet esille, että äiti on joskus antanut piiskaa ja<br />
tukistanut. Äiti on itse myöntänyt lyöneensä vyöllä ja tukistaneensa, mutta lopettaneensa<br />
ruumiillisen kurituksen. Äiti on myös saanut tuomion lasten lievästä pahoinpitelystä<br />
samoihin aikoihin kuin lasten tapaamisista on käyty oikeutta. Laittomien luonapitojen<br />
vuoksi isälle puolestaan on määrätty lähestymiskielto suhteessa äitiin ja lapsiin, ja lisäksi<br />
hänet on määrätty lähestymiskieltoon suhteessa uudempaan naiskumppaniinsa, joka<br />
on kertonut isän olleen väkivaltainen häntä kohtaan. Juuri tämä lähestymiskielto isän<br />
myöhempää naiskumppania kohtaan on osaltaan vaikuttanut siihen, että lapset on määrätty<br />
asumaan äidin luo.<br />
Neljässä eri oikeuden ratkaisussa otetaan äidin toimintaan se kanta, että väkivaltaa<br />
on ollut, mutta näyttöä sen jatkumisesta ei ole. Isän ja isän äidin kertomukset eivät riitä<br />
152
Change language