Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

teen, sukupuoleen ja luokkaan. Nätkinin ja Vuoren luokittelemista perhetutkimuksen
lähestymistavoista yksikään ei suoraan asetu oman työni pohjaksi, mutta löydän kuitenkin
yhtymäkohtia omaan tutkimukseeni perheideologian kritiikistä ja hallinnan analyysistä.
7 Perheideologian kritiikki on perustaltaan feminististä ja keskeistä siinä on ydinperheen
idealisoinnin kyseenalaistaminen. Siinä myös nähdään perhe-elämä yhteiskunnallisena
ja sukupuolen mukaan eriytyneenä. Nämä kysymykset koskettavat myös omaa
tutkimustani. Hallinnan analyysi puolestaan on kiinnostunut Nätkinin ja Vuoren mukaan
erityisesti epäsuorista yhteiskunnallisen hallinnan mekanismeista, jotka vaikuttavat
perhe-elämään ohjaamalla ja luomalla sille edellytyksiä. Hallinnan analyysin kiinnostuksen
kohteisiin sisältyy perhettä koskevan tiedon tuottaminen ja käyttö. Siinä ollaan
kiinnostuneita myös siitä, miten sosiaalisia ongelmia havaitaan ja nimetään yhteiskunnallisesti
ja millaisia ratkaisuehdotuksia niille kehitetään. Nämä teemat ovat hyvin lähellä
tätä tutkimusta. Hallinnan analyysi painottuu epäsuoriin vaikuttamisen tapoihin,
mutta itse lähestyn viranomaisten toimintaa huoltoriidoissa kuitenkin myös pakottavana
toimintana, koska oikeudella on määrittelyvallan lisäksi suoraa ja konkreettista valtaa
ihmisten elämään (esim. Niemi-Kiesiläinen 2002, 340).
Kriittisen perhetutkimuksen tärkeitä teemoja ovat lapsuus ja vanhemmuus. Lapsuuden
kohdalla on pohdittu muun muassa lapsen hyvän ja lapsen edun historiallista ja
kulttuurista muotoutumista. Esimerkiksi Ritva Nätkin (2003, 37–38) kirjoittaa, että
menneisyydessä lapsen hyvinvoinnin nähtiin muodostuvan keskeisesti riittävästä ravinnosta
ja terveyden ylläpidosta, kun taas nykyaikana korostuu ihmissuhteiden laatu, elämänkulun
normaalius ja lapsen näkökulman huomioon ottaminen perheessä ja yhteiskunnassa.
Hyvää, läheistä ja lämmintä vuorovaikutusta vanhempien kanssa pidetään nykyisin
oleellisena osana lapsen hyvinvointia ja etua (mt.). Hyvä vanhemmuus merkitsee ideologisesti
tällä hetkellä myös jaettua vanhemmuutta, jossa äidit ja isät osallistuvat tasavertaisesti
lasten hoitoon ja kasvatukseen. Erityisesti isyys on vanhemmuuskeskustelujen
kohteena. Sen muutokset ja mahdollisuudet kiinnostavat niin politiikantekijöitä kuin
tutkijoitakin. Lasten hyvinvoinnin ja terveen kehityksen lisäksi täyspainoisen isyyden
odotetaan tasa-arvoistavan sekä perhe- että työelämää. Lisäksi siitä on etsitty uusia
maskuliinisuuden toteutumisen tapoja. (Kolehmainen 2004; Rantalaiho 2003.) Jaana
Vuoren (2004) havaintojen mukaan isyys näyttäytyy yhteiskunnallisissa keskusteluissa
kuitenkin usein henkilökohtaisena valintana – äidit sen sijaan eivät enää lasten saamisen
7 Muut Nätkinin ja Vuoren nimeämät kriittiset perhekeskustelut ovat liberalistinen kritiikki, interventionismin
kritiikki, naisliittttolaistulkinta ja kumppanuusajattelu.
53