Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

oli koetuksella viranomaisten silmissä. Vaikka väkivaltaa olisikin arvioitu tapahtuneen
ja se olisi ollut raakaa, lasten asumista saatettiin silti suositella isälle.
Ensi- ja turvakotien liiton lapsityön kehittäjä Mikko Oranen (2004, 11–12) on kuvannut,
että väkivaltaisen parisuhteen päättyessä monet ongelmat tiivistyvät juuri huolto-
ja tapaamisasioiden ympärille. Liiton työntekijät havaitsivat lasten ja heidän äitiensä
kokemuksia seuratessaan, että osa naisista ei uskaltanut lainkaan rajoittaa entisen puolison
ja lasten tapaamisia. Ne naiset, jotka taas pyrkivät suojelemaan lapsiaan tapaamisia
rajoittamalla, törmäsivät usein viranomaisten vastahankaisiin asenteisiin. Orasen mukaan
viranomaisten toiminta väkivallan suhteen muuttuu pariskunnan erotessa. Naisten
eläessä väkivaltaisessa liitossa viranomaisilla on huoli lasten tilanteesta ja naisilta odotetaan
eroamista ja lasten suojelemista. Eron jälkeen viranomaisten kysymyksenasettelu
muuttaa suuntaa. Naisten toimintaa aletaan pitää ongelmallisena, jos he haluavat yksinhuollon
ja rajoituksia isien ja lasten tapaamisiin. Naisilta kyselläänkin nyt, miksi he eivät
tue isien suhdetta lapsiin.
Väkivaltaa kokeneille naisille suunnatun Naisten linjan toimintaan on kuulunut oikeusavun
tarjoaminen Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden oikeudelliset palvelut -projektin
kautta. Toiminnasta tehty raportti tukee Orasen käsitystä väkivallan sivuuttamisesta
huolto- ja tapaamisasioissa. Osa projektin juristiavusta on keskeisesti liittynyt huoltoriitoihin,
joita hoidettiin toimeksiantona yhteensä 13 tapauksen verran. Tavoitteena Naisten
linjan juristeilla oli tuoda naisten kokema väkivalta huoltoriidoissa esiin, saada se
systemaattisesti selvitetyksi ja kirjatuksi päätösten perusteluihin. Tämä osoittautui vaikeaksi.
Tuomioistuimet saattoivat jopa kieltäytyä käsittelemästä parisuhdeväkivaltaa
koskevaa näyttöä, jos väkivalta ei ollut kohdistunut lapsiin. Vaikka kaikissa tapauksissa
ei suoranaisesti olisi kielletty väkivallan merkitystä, äiteihin kohdistunut väkivalta saattoi
muuttua näkymättömäksi prosessin edetessä. Huoltoriidan vireilläolo saattoi myös
vaikeuttaa väkivallan selvittämistä muissa viranomaistahoissa. Väkivaltaan tai lapsen
seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei oltu halukkaita puuttumaan, koska kuviteltiin äitien
tekaisevan väitteitä huoltoriitaa varten. (Noponen 2008, 59–62.)
Maija Auvinen (2006, 274–288) selvitti sosiaalitoimen roolia huoltoriidoissa käsittelevässä
väitöskirjatyössään myös väkivaltaan liittyviä viranomaisten toimia ja määrittelyjä.
Auvisen tutkimus käsittelee erityisesti lasten huoltoon ja asumiseen kohdistuneita
oikeustapauksia, ja tapaamisasiat jäävät pääasiassa työn ulkopuolelle. Tutkimuksen aineistossa
on 16 käräjäoikeustapausta, jotka sisälsivät väitteen parisuhdeväkivallasta tai
lapsiin kohdistuneesta väkivallasta. Muutamassa tapauksessa isä esitti väitteitä äidin väkivaltaisuudesta,
ja muuten epäilyissä oli kyse isän väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
31