Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

7.10 Väkivalta huoltoriitojen perusteluissa: yhteenveto
Olen tässä laajassa luvussa perehtynyt niihin tapoihin, joilla tuomarit käsittelevät huoltoriidoissa
esille tuotuja väitteitä perhesuhteissa tapahtuneesta väkivallasta ja sillä uhkailusta.
Analyysini on kohdistunut erityisesti siihen, mitä tuomarit ilmaisevat päätösten
perusteluissa omana kantanaan mahdolliseen väkivaltaan. Seuraavassa kertaan tiivistetysti
väkivaltakannanotoista saamani tutkimustulokset, pohdin mistä ne kertovat ja vertaan
tuloksiani aiempaan tutkimustietoon.
Ensimmäisiä kysymyksiäni tapausten perusteluosuuksia lukiessani oli, että mitä
väkivallasta niissä sanotaan. Mitä päätelmiä oikeudet tekevät väkivallan osalta? Pian
selvisi, että väkivaltakannanottojen määrittely ratkaisujen perusteluista ei aina ollut
helppo tehtävä. Monissa perusteluteksteissä väkivallasta kirjoitetaan suoraan, mutta
kiertoilmausten käyttö on myös tavallista. Luettuani perustelujen analyysin piiriin kuuluvat
139 perustelutekstiä päädyin siihen, että niistä vain noin puolet eli 68 perustelutekstiä
sisältää tuomarin suoraa väkivaltapohdintaa. Toisessa puolessa väkivaltaväitteet
eivät kulkeudu huoltoriitaprosessin lopputulosten argumentaatioon saakka. Väkivaltaa
koskeva näyttö saattaa toki tällöinkin tulla referoiduksi, mutta se katoaa päätösasiakirjasta
tuomarin tekemään yhteenvetoon tultaessa. On siis tavallista, että tuomarit eivät
avoimesti arvioi väkivaltaväitteitä huoltoriidan ratkaisun perusteluja kirjoittaessaan.
Mistä näin laaja väkivallan ohittaminen kertoo ja mitä syitä sille voi olla? Se, että
tuomari ei ota kantaa väkivaltaväitteisiin ja väkivallasta esitettyyn näyttöön, voi merkitä,
että väkivaltaväitteisiin ei oikeasti ole kiinnitetty huomiota. Näin voi olla esimerkiksi
silloin, kun väitteet väkivallasta eivät tule esiin vanhempien vaatimuksilleen antamissa
perusteissa, vaan ne näkyvät asiakirjoissa esimerkiksi sivulauseenomaisina mainintoina.
Kyse voi olla myös siitä, että väitteet on heti niiden tultua esiin arvioitu paikkansapitämättömiksi
ja siksi vähemmän tärkeiksi. Tähän suuntaan viittaisi tutkimukseni havainto
siitä, että kirjallista väkivaltanäyttöä sisältävien tapausten perusteluissa väkivaltaan otettiin
useammin kantaa kuin silloin, kun kirjallista näyttöä väkivallasta ei esitetty. Tuomioiden
perustelemisesta suosituksia antavassa kirjallisuudessa on todettu, että asianosaisten
väitteiltä edellytetään asiallisuutta ja että selvästi perusteettomiin ja epäolennaisiin
väitteisiin ei tarvitse perusteluissa tarttua (Virolainen & Martikainen 2003, 111).
Mainitun ohjeen mukaan oikeuskäytännössä on siis aiheellista ohittaa perusteettomilta
ja epäolennaisilta vaikuttavat väitteet. Ohje antaa vinkin siitä, että väkivaltaväitteiden
näkeminen epäolennaisina voi olla yksi syy niiden sivuuttamiseen huoltoriidan
perusteluja kirjoitettaessa. On mahdollista, että tilannetta arvioiva tuomari on hiljakseen
169