Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
moin perustein kuin isienkin. Tämä kertoo siitä, että väkivallan käsittely ei jäsenny yksinkertaisesti<br />
sen mukaan, mikä on väkivallan tekijän sukupuoli.<br />
Kun väkivallan painoarvo ratkaisulle kielletään, korostuu (suhteessa tapausten<br />
määriin) niiden tapausten osuus, joissa väitteitä on molempien vanhempien väkivaltaisuudesta.<br />
Erityisesti selitystapoja, joiden mukaan parisuhdeväkivalta ei ole oleellista<br />
ratkaisun kannalta, koska väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin ja koska se vain muuten<br />
on parisuhdeasia, käytettiin selvästi eniten niiden tapausten perusteluissa, joissa oli kyse<br />
molempien vanhempien väkivaltaisuudesta toisiaan kohtaan. Tulkitsen, että oikeuden<br />
kuvauksissa rakennetaan herkästi tasapainotilanne väkivallan suhteen, jos molempien<br />
todetaan syyllistyneen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Väkivallan dynamiikkaa ei juuri<br />
lähdetä arvioimaan, eikä kantaa helposti oteta esimerkiksi siihen, onko jommankumman<br />
väkivallasta ollut vakavammat seuraukset tai onko toinen vanhemmista useammin aloittanut<br />
väkivallan. Mietin sitäkin mahdollisuutta, että koetaanko näissä tapauksissa väkivallan<br />
prosessien arviointi mahdollisesti niin haastavaksi tehtäväksi, että on yksinkertaisempaa<br />
kieltää väkivallan painoarvo ja etsiä päätösten perustelut muuta kautta.<br />
Sen jälkeen, kun olin analysoinut ja kuvannut aineistosta erilaisia tapoja ottaa väkivaltaan<br />
kantaa, kysyin vielä, millaisia väkivaltadiskursseja kannanotoissa hyödynnetään.<br />
Tunnistin kolme erilaista väkivaltadiskurssia, jotka ovat vuorovaikutus-, riski- ja kasvatusdiskurssi.<br />
Vuorovaikutusdiskurssilla viittaan siihen, miten perhesuhteissa tapahtuneessa<br />
väkivallassa tulkitaan olevan kyse epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta ja vaikeasta<br />
parisuhteesta. Vuorovaikutusdiskurssilla on aineistossa kiistattoman näkyvä asema<br />
sen toistuessa moneen otteeseen väkivaltakannanotoissa. Sitä käytetään väkivaltaväitteiden<br />
paikkaansapitämisen punnitsemiseen ja väkivallan painoarvon arvioinnissa sekä<br />
väkivallan merkityksen myöntämiseen että kieltämiseen. Riskidiskurssi puolestaan sisältää<br />
ymmärryksen väkivallasta sekä fyysisenä että psyykkisenä uhkatekijänä ja turvallisuuden<br />
vaarantajana, mutta riskin tarkka sisältö ja kriteeristö vaihtelevat aineistossa.<br />
Vuorovaikutusdiskurssin tavoin riskidiskurssiakin käytetään sekä myöntämään että kieltämään<br />
väkivallan painoarvo huoltoriidan ratkaisussa. Kolmannen tunnistamani väkivaltadiskurssin<br />
nimesin kasvatusdiskurssiksi, joka merkitsee lapsiin kohdistuvan väkivallan<br />
käsittelyä kurinpidollisesta näkökulmasta. Sen avulla arvioitiin, ovatko väitteet väkivallasta<br />
lapsia kohtaan totta. Sitä käytettiin myös silloin, kun väkivalta määriteltiin<br />
epäolennaiseksi asiaksi ratkaisun kannalta.<br />
Miltä nämä edellä kuvamaani tutkimustulokset väkivallan kirjoittamisesta perusteluihin<br />
ja väkivallan vaikutuksista huoltoriitojen lopputuloksiin näyttävät verrattuna aiempaan<br />
tutkimustietoon? Suomalaista tutkimusta, johon voisin verrata tuloksiani tältä<br />
173
Change language