Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

seuraa, että väkivalta vaikuttaisi ratkaisuun. Toisaalta on kuitenkin niin, että jotta väkivalta
voisi vaikuttaa ratkaisuun – niin että se näkyy myös lopputulosta perusteltaessa –
siitä on useimmiten oltava vakuuttavaa näyttöä.
Kun kävin läpi erilaisia argumentoimisen tapoja, otin huomioon myös sen, miten
väkivaltaa käsitellään eri väkivallantekijöiden kohdalla. Kun väkivallan sanotaan vaikuttavan
lopputulokseen, väkivallan tekijä on useimmiten isä. Tulos ei ole kovin yllättävä,
koska tapauksissa on eniten väitteitä juuri isien väkivaltaisuudesta ja juuri siitä on
myös esitetty enemmän selkeää ja painavaa näyttöä näyttöä kuten pahoinpitely- ja lähestymiskieltotuomioita.
Joukossa on silti myös perustelutekstejä, joissa viitataan äitienkin
väkivaltaisen käytöksen vaikuttaneen päätökseen.
Joitakin selitystapoja käytetään kuitenkin vain isien kohdalla. Esimerkiksi äitien ja
lasten isää kohtaan tuntemien pelkojen voidaan sanoa vaikuttaneen ratkaisuun, mutta
äitien väkivaltaisuuden aiheuttamilla peloilla ei päätöksiä aineistossani perustella. Perustellessa
käsiteltyjen asioiden valikoitumiseen vaikuttaa muun muassa se, mitä asioita
vanhemmat tai lausuntoja antavat viranomaiset tuovat esille. Aineistossa on harvinaista,
että isien kerrottaisiin pelkäävän äitejä. Niitä tapauksia, joissa väitetään lasten pelkäävän
äitejä, on hieman enemmän, mutta kaiken kaikkiaan puhe äiteihin kohdistuvista peloista
on vähäisempää jo ennen tuomioistuimen päätöksentekoa. Tämä asetelma ei ole kuitenkaan
yllättävä, koska tutkimustulokset lasten pelkojen kohteista ovat samansuuntaisia.
Kun lapsilta on kysytty heidän peloistaan, vastausten mukaan isä pelottaa lapsia useammin
kuin äiti (Kraav & Lahikainen 2000, 108).
On kiinnostavaa, että äidin pelon kokemukset nostetaan esiin, mutta väkivallan ei
myönnetä yhdessäkään perustelutekstissä olevan turvallisuusriski äidille eikä myöskään
isälle. Vanhemman turvallisuudella argumentointi ei näytä sisältyvän lapsen edun pohdintaan.
Aineistossa on kuitenkin tapauksia, joiden ratkaisut voi tulkita sellaisiksi, että
toisen vanhemman turvallisuutta on ajateltu. Esimerkiksi tapaamiset on määrätty järjestettäväksi
niin, etteivät vanhemmat tapaa toisiaan. Kyse voi olla osittain siitä, mitkä selitystavat
on jostain syystä helpointa ottaa käyttöön perusteluja kirjoitettaessa ja mitkä
koetaan vakuuttavimmiksi. Tuomareilla ei ole olemassa mitään pakkoa käyttää vain tiettyjä
selityksiä. Lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus ja -käytäntö ohjaavat toki tiettyyn kielenkäyttöön,
mutta ne jättävät myös paljon tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle. Vanhemman
turvallisuus ei jostain syystä ole käyttökelpoinen argumentti tuomareiden silmissä.
Kiellettäessä väkivallan merkitys monet selitystavat ovat yhteisiä sekä naisten että
miesten väkivaltaisuutta käsiteltäessä. Äitien väkivaltaisuus voidaan siis sivuuttaa sa-
172