Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

työntekijät vetoavat myös keskusteluissa ja kotikäynneillä tekemiinsä havaintoihin, joissa
ei ole mitään väkivaltaan viittaavaa. Yhdessä selvityksessä mainitaan väkivaltaväitteiden
arvioinnin yhteydessä myös se, että isä on käyttäytynyt rauhallisesti ja sovittelunhaluisesti
sosiaalityöntekijöiden läsnä ollessa.
Väkivaltaväitteet voidaan määritellä paikkansapitämättömiksi epäsuoremminkin
kuin edellä. Kolmessa selvityksessä puhutaan lasten peloista sillä tapaa, että se viittaa
mielestäni väkivaltaväitteiden ja väkivallan uhan arviointiin. Näistä yhdessä sanotaan,
että lasten isäänsä kohtaan tuntemien pelkojen syy ei ole selvinnyt. Kahdessa todetaan,
että lapset eivät näytä pelkäävän, vaan toimivat lämpimästi ja luontevasti väkivaltaiseksi
väitetyn henkilön seurassa. Toisessa näistä on kyse isästä ja toisessa äidin uudesta
kumppanista.
Melkein kaikissa muissa selvityksissä, joissa väkivaltaan otetaan kantaa, väkivaltaa
todetaan tapahtuneen tai se muuten otetaan tosiasiana. Näistä suurimmassa osassa on
kirjattu näkyviin joko viittauksia toisilta viranomaisilla tai ammattiauttajilla olevaan tietoon
väkivallasta. Kerrotaan myös väkivaltaiseksi väitetyn osapuolen ainakin osin
myöntäneen väkivallan. Se, että sosiaalityöntekijät kirjoittavat lausuntoonsa väkivallasta
tosiasiana, näyttää näin ollen perustuvan useimmiten viranomaistietoihin tai siihen, että
asianosainen itse myöntää jonkinasteista väkivaltaa tehneensä.
Väkivaltaväitteiden totuudellisuuden arviointi voi olla myös vihjeenomaista ja sikäli
myös tulkinnanvaraista. Esimerkiksi yhdessä selvityksessä kirjoitetaan äidin kertoneen,
että isä on käyttäytynyt ”uhkaavasti” häntä kohtaan ja että äiti on ollut ennen eroa
lasten kanssa turvakodissa. Isä kiistää olleensa väkivaltainen. Äiti sanoo myös, että isä
käyttää lapsiin ”fyysistä kuritusta” kuten esimerkiksi läpsäytyksiä ja tukkapöllyä. Pian
tämän jälkeen sosiaalityöntekijät toteavat omana havaintonaan, että ”ärtyneisyys näkyy
isän suhtautumisessa lapsiin”. Tulkitsen, että tässä kohdin sosiaalityöntekijät antavat
vihjeen siitä, että väite ”kurituksesta” pitää todennäköisesti paikkansa. ”Ärtyneisyys”
vahvistaa tekstissä myös äidin aiemmin kuvaamaa ”uhkaavuutta”.
Väkivaltaa voidaan myös todeta tapahtuneen ilman, että sanotaan suoraan, kuka on
ollut väkivaltainen. Seuraavassa esimerkissä sosiaalityöntekijät kertovat väkivallasta ja
sen seurauksista lapsille, mutta väkivallan tekijää lukija joutuu etsimään selvityksestä.
”Vanhempien voimavaroja vei (vanhimman tyttären) huumeongelma. (Nuoremmat lapset)
joutuivat kodissaan näkemään ja kuulemaan väkivaltaa ja perheriitoja, joita rauhoittamaan
kutsuttiin poliisiakin. Molemmat vanhemmat olivat (vanhimman tyttären)
lisäksi huolissaan myös pienemmistä lapsista. Isä kertoo hakeneensa avioeroa äidin
191