Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
jälkeen vastaavasti valitse äitiyttä. Isyys itsessään esitetään myös ongelmattomana. Mikäli<br />
siihen liitetään ongelmia, niiden nähdään aiheutuvan pääasiassa ympäristöstä ammattilaisten<br />
tai äitien taholta näiden estäessä tai rajatessa isien toimintamahdollisuuksia.<br />
Vuori pohtii, että isyyden saama huomio ei välttämättä merkitse äitien vastuun vastaavaa<br />
helpottumista. Perheammattilaiset ja -asiantuntijat toimivat käytännössä usein vain<br />
äitien kanssa ja juuri äitien odotetaan houkuttelevan isiä isyyteen ja tukevan isiä vanhemmuudessa.<br />
Huolto- ja tapaamiskäytännöt ja niitä säätelevä lainsäädäntö on nähty yhtenä merkittävänä<br />
yhteiskunnallisena areenana, jossa neuvotellaan eron jälkeisestä vanhemmuudesta,<br />
perhesuhteiden muodoista ja käytännöistä. Marjo Kuronen (2003) esittää, että nykyisin<br />
vanhemmuus jatkaa eron jälkeenkin ”perheyttä”, koska jaetun vanhemmuuden<br />
ideaali koskee myös yhteiselämän jälkeistä aikaa. Myös aiemmin tässä osiossa viittaamani<br />
Kirsti Kurki-Suonio on kuvannut, miten eron jälkeenkin odotetaan lapsen perheen<br />
jatkavan elämäänsä, toki eri muodossa kuin ennen eroa. Ruotsalaisesta lainsäädännöstä<br />
ja perhepolitiikasta kirjoittanut Maria Eriksson (2003, 332–334) tulee samankaltaisiin<br />
johtopäätöksiin kuin suomalaiset tutkijat. Hän käyttää käsitettä ”eronnut ydinperhe”,<br />
jolla hän viittaa pyrkimyksiin säilyttää yhteishuollon ja tapaamisoikeuden normien avulla<br />
vakaus lapsen perhesuhteissa. Eriksson esittää, että eronneen ydinperheen diskurssi<br />
tuottaa ajatusta, että ydinperhe ei voi olla ongelmallinen lapsen kannalta, mikä taas osaltaan<br />
johtaa mahdollisen väkivallan sivuuttamiseen huolto- ja tapaamiskäytännöissä.<br />
Oikeussosiologiaa ja kriittistä perhetutkimusta yhdistämällä olen päätynyt näkemään<br />
huoltoriitojen instituutiot, keskeisimpinä tuomioistuimet ja sosiaalitoimen, yhteiskunnallisina<br />
toimijoina, jotka tuottavat käytännöissään tietynlaista perhe-elämää, vanhemmuutta<br />
ja lapsuutta – ja näiden suhdetta perhesuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan.<br />
Tässä teoreettisessa lähestymistavassa viranomaisten toiminta huoltoriidoissa ei näyttäydy<br />
vain yksittäisten lasten asioiden hoitamisena tai perhelainsäädännön toteuttamisena.<br />
Tuomioistuinten ja sosiaalitoimien huoltoriitakäytännöissä tuotetaan laajemmin käsityksiä<br />
siitä, mitä on hyvä lapsuus, millaista isyyttä ja äitiyttä lapset tarvitsevat ja miten<br />
perhe-elämä ylipäätään pitää organisoida eron jälkeen. Normatiivisten käsitysten tuottamisen<br />
lisäksi päätöksissä ja toimissa myös absoluuttisesti määrätään ihmisiä toimimaan<br />
tavoilla, joista hyvinkin konkreettisesti rakentuu tietynlaista elämää. Käytäntöjen<br />
taustalla vaikuttaa toki lainsäädäntö. Koska se kuitenkin jättää runsaasti tilaa harkinnalle,<br />
ammattikäytännöt nousevat merkittävään asemaan näissä perhe-elämän tuottamisen<br />
prosesseissa. Lainsäädäntö myös välittyy huoltoriitaa käyvien vanhempien ja heidän<br />
lastensa arkeen juuri viranomaisten toiminnan kautta.<br />
54
Change language