Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

luomisesta tai muovaamisesta. Perheen ajatellaan olevan vahvasti sidoksissa sosiokulttuurisiin
ja historiallisiin olosuhteisiin, joissa perhettä määritellään ja rajataan. Kriittinen
perhetutkimus ei ole selkeä koulukunta, vaan se muodostuu tieteellisistä keskusteluista,
joille keskeistä on perhe-elämää synnyttävien yhteiskunnallisten, ideologisten ja eriarvoistavien
prosessien tutkiminen. Mitään perhemallia tai perheen merkityksiä ei oteta
itsestäänselvyyksinä, vaan pidetään tärkeänä kyseenalaistaa stereotyyppistä perheajattelua.
Perheen käsitteen avaaminen merkitsee myös, että perheissä nähdään elävän lapsia,
sisaruksia, isiä, äitejä, isoäitejä, jne. Perheenjäsenten yksilöllisyys tuodaan esiin kuten
myös se, että perheen sisälle mahtuu erilaisia sukupuolia ja sukupolvia, joiden intressit
eivät ole aina yhtäläisiä. Kyseenalaistavasta otteesta huolimatta kriittinen perhetutkimus
näkee perhesuhteiden painoarvon ihmisten arjessa ja niiden annin lapsille ja aikuisille.
Tavoitteena on moniulotteinen ja laaja perheymmärrys, joka ottaa huomioon perherakenteissa
ja perheen merkityksissä tapahtuneet muutokset. (Forsberg 2003.)
Brittiläinen perhesosiologi David Morgan (1999) on kehittänyt käsitteen ”perhekäytännöt”,
joka on teoreettinen pyrkimys kuvata perhe-elämän muuntuvuutta ja perheen
tuottamisen prosessuaalisuutta. Perhekäytäntöjen käsitteellä kiinnitetään huomiota
vuorovaikutukseen, arkisiin toimiin ja toistuvuuksiin. Ihmisten toiminta perhe-elämässä
ja perhesuhteissa kytketään myös yhteiskunnalliseen ja historialliseen tilanteeseen, jonka
kanssa toiminnan nähdään olevan vuorovaikutuksessa. Perhekäytäntöjen käsitteeseen
sisältyy lisäksi ajatus, että perhe-elämässä on aina kyse myös muista elämänalueista:
perhe-elämä ei ole ”vain” perhe-elämää. Perhekäytännöt ovat myös esimerkiksi sukupuoli-,
luokka- ja ikäkäytäntöjä. Perhekäytäntöihin liittyvät toimijat Morgan on jakanut
seuraavasti: 6 a) tavallisiin ihmisiin, jotka itse elävät ja toimivat perhesuhteissa, b) institutionaalisiin
toimijoihin kuten hyvinvointivaltion ammattilaisiin, politiikantekijöihin ja
lainsäätäjiin ja c) tutkijoihin, jotka havainnoillaan ja teorioillaan tulkitsevat perhettä.
Tässä tutkimuksessa analyysin kohteena ovat institutionaaliset käytännöt. Tutkimukseni
ytimessä on huoltoriidoissa toimivien viranomaisten, keskeisesti tuomareiden
ja sosiaalityöntekijöiden, käytännöt, joissa vanhemmuutta, lapsuutta ja väkivaltaa määritellään
ja ”tavallisia ihmisiä” määrätään toimimaan tietyillä tavoilla.
Valtion, hyvinvointivaltion ammattilaisten ja asiantuntijoiden perheisiin kohdistuvaan
toimintaan on eri aikoina kohdistettu erilaista yhteiskuntatieteellistä kritiikkiä. Ritva
Nätkin ja Jaana Vuori (2007, 28–35) ovat eritelleet näitä kriittisiä keskusteluita, joissa
otetaan kantaa valtion ja ammattilaisten ”perheeseen puuttumiseen”, asiantuntijuu-
6 Morganin teoreettista ajattelua kuvatessani olen käyttänyt apunani Hannele Forsbergin (2003, 9) tulkintaa
Morganin alkuperäistekstistä.
52