Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

”(Äidin) kertomus isän aggressiivisuudesta ja alkoholinkäytöstä ovat vahvasti liioiteltuja
eikä kertomus niiltä osin ole uskottava.”
(Tapaus 90, Itä-Suomen hovioikeudesta, käräjäoikeuden perustelut)
Oikeuden mukaan väitteet väkivallasta, josta käytetään ilmausta ”aggressiivisuus”,
ja päihdeongelmasta ovat vahvasti liioiteltuja. Ilmaisu jättää tilaa sille tulkinnalle, että
jonkinasteisia ongelmia olisi kuitenkin ollut. Oikeus toteaa myös, että äidin kertomus ei
ole ”niiltä osin uskottava”. Äidin muuta kertomaa elämäntilanteestaan ei kyseenalaisteta.
Muissakin tapauksissa tapahtuu toisinaan näin, että vanhempien kertomuksia pidetään
osaksi epäuskottavina. Mitkä ovat ne perusteet, joilla osa henkilön puheesta pystytään
tulkitsemaan epäluotettavaksi ja osa luotettavaksi? Esimerkin tuomari vastaa tähän
kysymykseen otsikon ”Näytön arviointi” alla näin: ”Vastapuolesta esitettyjä kielteisiä
seikkoja ei voida pitää uskottavina, ellei asianosaisten kertomusta ole tukemassa muu
asiassa esitetty selvitys.” Tuomari on siis sitä mieltä, että puheet toisen vanhemman ongelmallisesta
käyttäytymisestä ovat lähtökohtaisesti epätosia, jos niistä ei ole muuta
näyttöä. Äideistä ja isistä rakentuu tämän perusteella sellainen kuva kertojina, että välillä
he puhuvat totta ja välillä valehtelevat - ja tuomioistuimen tehtävä on erottaa heidän
puheestaan ne hetket, jolloin totuus vaihtuu valheeksi.
Ainoastaan yhdessä perustelutekstissä oikeus sanoo suoraan, että se ei voi arvioida
väkivaltaväitteitä. Molemmat vanhemmat ovat väittäneet toisen käyttäytyneen väkivaltaisesti
lasta kohtaan, ja näistä väitteistä käräjäoikeus toteaa:
”(Äiti) ja (isä) ovat tehneet puolin ja toisin väitteitä, erityisesti poikaan kohdistuneista
”lyömisistä”, ”läpsimisistä” tai ”tukistamisesta”. Käräjäoikeus kuitenkin toteaa, ettei
laki salli väkivallan käyttöä lasten kasvatuksessa. Käräjäoikeus kuitenkin toteaa, ettei
tässä oikeudenkäynnissä ole mahdollista ryhtyä selvittelemään ovatko, ja kuinka paljon,
vanhemmat kohdistaneet lapsiinsa kurinpitotarkoituksessa ”läpsimisiä” tai ”tukistamisia”.
(Tapaus 141 Helsingin hovioikeudesta, käräjäoikeuden perustelut)
Käräjäoikeus näkee mahdottomaksi väkivaltaväitteiden arvioinnin. Vaikka ei voida
selvittää, onko väkivaltaa tapahtunut, väitetyn väkivallan olemus määrittyy kahteen otteeseen
kasvatukselliseksi. Ensin sanotaan, ettei laki salli väkivaltaa lasten kasvatuksessa
ja myöhemmin puhe kääntyy kurinpitotarkoitukseen. Käräjäoikeus määräsi lapset
asumaan äidin luo tämän yksinhuoltoon. Tapaus eteni Helsingin hovioikeuteen, joka ei
ottanut väkivaltaväitteisiin mitään kantaa, vaikka lapsiin kohdistuvan väkivallan mah-
131