Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

don suhteen. Perhesuhteissa tapahtuva väkivalta on luonteeltaan usein yksityisyyden
piiriin jäävä ilmiö, joka ei useinkaan näy käytöksessä ulospäin, ei varsinkaan lyhyissä
viranomaiskohtaamisissa. Väkivaltaisesti käyttäytyvät henkilöt voivat toimia suurimman
osan ajasta aivan normaalisti ja rauhallisesti (Herman 1992, 75). Lisäksi moni vanhempi
varmasti ymmärtää, että selvitysprosessissa pitää yrittää antaa hyvä vaikutelma
itsestään (Milner & Campbell 2007, 36). Tämä kaikki vaikuttaa siihen, että havainnoimalla
aikuisten käytöstä sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa ja vuorovaikutusta lasten
kanssa ei välttämättä saavuteta luotettavaa tietoa väkivaltaväitteiden paikkaansapitämisestä.
Miten sitten äitien ja isien väitetyn väkivaltaisuuden käsittely erosi aineistoni selvityksissä?
Kun katsoin selvityksistä väkivallan näkymättömyyttä, esitin, että äitien mahdollisen
väkivallan mainitseminen ja arviointi on aineistossani vielä vähäisempää kuin
isien mahdollisesta väkivaltaisuudesta kirjoittaminen. Monet asiat kuitenkin yhdistävät
äitien ja isien väitetyn väkivallan käsittelyä selvityksissä. Molempiin liittyy väkivaltaväitteiden
näkymättömyyttä, kiertoilmausten käyttöä ja sosiaalityöntekijöiden esittämien
johtopäätösten tulkinnanvaraisuutta. Vaikka väkivallan tekijyyden ja tekijän vastuun
hämärtyminen näkyi selvimmin isien kohdalla, myös äitien väkivaltaisuudesta saatettiin
kirjoittaa vastaavasti. Väkivallan tekijän vastuullisuuden kirjoittaminen selvitystekstiin
näkyville voi olla vaikeaa sekä isien että äitien väkivaltaisuuden kohdalla. Äitien väkivaltaisen
käyttäytymisen myös kuvattiin muutamassa tapauksessa vaikuttavan sosiaalityöntekijöiden
ehdotukseen. Eli myös äitien väkivaltaisuus voidaan tulkita merkitykselliseksi
tässä kontekstissa.
207