Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

omaksuttu käsitys väkivallasta ”perheväkivaltana” (esim. Husso 2003, 41–42). Toisaalta
Johanna Hurtig (2003, 81–83) on huomannut epämääräisen perhepuheen olevan myös
tavallinen osa lastensuojelun työntekijöiden kielenkäyttöä. Työntekijät voivat kuvata
esimerkiksi, että perheessä on riitelyä ja alkoholiongelmaa, mutta ei kerrota kuka riitelee
ja kenellä on päihdeongelma. Hurtigin mukaan tämä johtaa muun muassa siihen, että
perheenjäsenten kokemusten erilaisuus mitätöityy.
Toisessa yllä kuvatussa esimerkissä tulee näkyviin jo enemmän väkivaltaa määrittäviä
asioita. Syytökset kohdistuvat kumpaankin vanhempaan, ja väkivaltaa sanotaan
sekä fyysiseksi että psyykkiseksi. Silti ei tuoda esiin, kuka tai ketkä ovat mahdollisia
uhreja, mitä sanomisia tai tekemisiä väitetty väkivalta pitää sisällään ja mitä seurauksia
siitä on ollut.
Väkivaltaväitteitä kuvataan osassa selvityksiä myös paljon tarkemmin, ja sosiaalityöntekijöiden
rooli voi näyttää edellisiä esimerkkejä huomattavasti aktiivisemmalta
väkivaltatiedon etsimisen suhteen. Selvityksistä ei ole aina kuitenkaan luettavissa se,
millä tavoin väkivallasta on kysytty selvitystä tehdessä. Osin jää epäselväksi, puhuuko
haastateltu siitä oma-aloitteisesti ja omaan rytmiinsä vai kuljettavatko sosiaalityöntekijät
kerrontaa asiasta. Seuraavassa esimerkissä on kohtia, joista voi päätellä, että sosiaalityöntekijät
ovat kysyneet tarkentavia kysymyksiä, vaikkei selvitykseen kysymyksiä olekaan
kirjattu.
”(Äidin) mielestä (isä) oli luonteeltaan arvaamaton ihminen ja väkivaltainen. (Äidin)
mukaan (isällä) oli aseita kotona. Hän myös käytti nyrkkejään selvin päin. Myös (lasta)
(isä) kohteli väkivaltaisesti. Väkivalta loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jälkeenpäin
(isä) ei (äidin) mukaan muistanut väkivaltaista käytöstään ja tämän vuoksi (äiti) oli sitä
mieltä, että (isä) oli sairas. (Isä) ei ollut luonteeltaan mustasukkainen eikä (äidin) mukaan
käyttänyt alkoholia tai lääkkeitä. … (Äiti) kertoi, ettei ole tehnyt (isän) pahoinpitelyistä
ilmoituksia poliisille eikä ole käynyt lääkärissä. Pahoinpitelystä tietävät silloiset
naapurit ja hänen oma äitinsä. Myös (lapsi) on (äidin) mukaan nähnyt väkivaltatilanteita.
(Isän) vanhempien mukaan syy (isän) käyttäytymiseen in (äidin) ´räpättäminen´. Kävivät
yhdessä seurakuntien perheasiainkeskuksessa hakemassa apua.” 31
(34a)
31 Kyseessä on keskenjääneen selvitystyön muistiinpanot. Äiti on halunnut osaltaan lopettaa selvityksen
tekemisen ja katsoo, että asiaa tutkittu tarpeeksi. Muistiinpanot on kuitenkin lähetetty tuomioistuimelle.
184