Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Laki mahdollistaa sen,
että hovioikeus voi ottaa tässä selkeästi aktiivisen roolin lapsen edun puolustajana.
7.7.6 Yksittäisiä selitystapoja
Aineistossa on näiden edellä käsiteltyjen väkivaltakannanottojen lisäksi myös muutamia
yksittäisiä tapoja pukea sanoiksi väkivallan merkittävyys ratkaisulle. Yhdessä perustelutekstissä
isän väkivaltaisuus uudemmassa avoliitossaan (kyse ei siis ko. tapauksen äidistä)
vaikuttaa ratkaisuun lasten asumisesta päätettäessä. Isä on tuomittu lähestymiskieltoon
suhteessa tähän myöhempään ex-kumppaniinsa ja väkivallasta kirjoitetaan tällöin,
että ”lähestymiskielto osoittaa, että (isän) ihmissuhteisiin liittyvät asiat ovat vielä jäsentymättömät”.
Toisessa perustelutekstissä isän sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltaisella
käyttäytymisellä lapsia kohtaan perustellaan määräystä lasten asumisesta äidin luona:
”(Isää) on syytetty epäasiallisesta käytöksestä lapsia kohtaan. Lapset ovat kertoneet
äidille ja (toinen lapsista) lisäksi (todistajalle) isän heittäneen heitä kengällä, panneen
ilman vaatteita parvekkeelle, antaneen luunappeja ja läpsineen, nimitelleen erilaisilla
nimillä ja huutaneen heille. (Isä) on nämä osittain myöntänytkin ja selvittänyt, millaisiin
tilanteisiin ne ovat liittyneet. Hän on myös myöntänyt korottaneensa ääntään silloin tällöin.
(Isän) tekemisistä on kärsinyt eniten vanhempi lapsista. Ne ovat useimmiten kohdistuneet
häneen. Lapset ovat luonteeltaan erilaisia. Ilmeistä on, että (vanhempi lapsista)
ei ole totellut isäänsä yhtä helposti kuin (nuorempi lapsista), jolloin (vanhempi lapsista)
on joutunut törmäyskurssille isänsä kanssa. … Samoin on selvitetty, että lasten ja
isän välillä on erimielisyyksiä, jotka voidaan ratkaista asuinpaikan muutoksella.”
(Tapaus 108, käräjäoikeuden perustelut, tapaus Turun hovioikeudesta)
Perustelutekstissä väkivaltaista ja muutenkin ongelmallista käytöstä lapsia kohtaan
pidetään totena. Lainauksen lopussa näkyy, miten tilanne isän ja lasten välillä määrittyy
erimielisyyksiksi. Väkivaltaisesta käytöksestä tulee tällöin merkki isän ja lasten huonoista
väleistä, mikä vertautuu aiemmin kuvaamaani tapaan nähdä parisuhdeväkivalta
osoituksena vanhempien riitaisista väleistä. Se, että isän ”tekemiset” ovat kohdistuneet
lähinnä vanhempaan lapseen, selitetään lisäksi sillä, että tämä 10-vuotias on luonteeltaan
tottelematon ja on siksi joutunut ”törmäyskurssille” isänsä kanssa.
146