Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Lastensuojelun tutkijat Hannele Forsberg ja Tarja Pösö (2004) analysoivat yllä<br />
mainitussa kirjassa lapsen asemaa ja lapsen etua valvotuissa tapaamisissa. Tarkastelu<br />
perustuu tapaamistoiminnan valvojien ryhmähaastatteluihin. Valvojien mukaan valtaosa<br />
tapaamisista sujuu hyvin lasten kannalta, mutta lasten tuntema pelko tapaamisissa tuli<br />
esiin kaikissa ryhmähaastatteluissa yhtenä merkittävänä puheenaiheena. Forsberg ja Pösö<br />
konstruoivat haastatteluista erilaisia lapsikategorioita, joista juuri ”pelkäävä lapsi” oli<br />
yksi näkyvä kategoria haastattelupuheessa. Pelkäävä lapsi voi olla tapaamisten ajan paniikissa,<br />
itkuinen, vastusteleva tai täysin mykkä. Valvojien mukaan osa lasten peloista<br />
selittyy tapaavan vanhemman aiemmalla väkivaltaisuudella. Useimmiten pelon kohde<br />
oli isä ja isän väkivalta. Kun lapset pelkäsivät äitien väkivaltaisuutta, äidit kuvattiin vaikeasti<br />
mielenterveysongelmaisiksi. Valvojien puheessa tuli esiin myös äitien rooli isien<br />
ja lasten suhteiden ylläpitäjinä: juuri äidit olivat tilanteissa ne, jotka joutuvat suostuttelemaan<br />
pelkääviä lapsia jäämään tapaamisiin. Forsberg ja Pösö päätyvät artikkelissaan<br />
pohtimaan lapsen edun aikuiskeskeisyyttä ja kysyvät, palvelevatko tapaamiset joissain<br />
tapauksissa enemmän aikuisen kuin lapsen oikeutta vanhemmuussuhteen ylläpitoon. He<br />
näkevät, että vanhempi-lapsi-suhteen laadun arvioinnin pitäisi olla keskeinen asia eikä<br />
suhdetta sinänsä tulisi pitää itseisarvona.<br />
2.4 Perheoikeudellisia ratkaisuja väkivaltaongelmaan muissa<br />
maissa<br />
Perhesuhteissa tapahtuva väkivalta aiheuttaa useita ongelmia huolto- ja tapaamiskäytännöissä.<br />
Voi sanoa myös, että huolto- ja tapaamiskäytännöistä seuraa ongelmia väkivallan<br />
ehkäisyn ja uhrien suojelun kannalta. Tämä ei ole jäänyt lainsäätäjiltä huomaamatta<br />
kaikissa maissa. Tutkijoiden, ammattiauttajien ja naisliikkeen vahvasta kritiikistä on<br />
seurannut, että osassa länsimaita perhelainsäädäntöön on 1990- ja 2000-luvuilla tehty<br />
muutoksia, joissa määrätään ottamaan väkivalta eri muodoissaan huomioon lapsen etua<br />
arvioitaessa. Käsittelen seuraavaksi tiivistetysti näitä lainsäädännöllisiä ratkaisuja eri<br />
maissa siltä osin, kuin niistä on ollut kirjallisuutta saatavilla. Koska kyse on muutoksessa<br />
olevista kehityskuluista, ei ole yksinkertaista tavoittaa kattavasti aivan ajankohtaisinta<br />
tilannetta eri maiden osalta.<br />
33
Change language