Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

sittain, ”väkivaltatapausten” osuuksien vertailu on vaikeaa. Erityisesti hovioikeustapauksissa
on paljon mukana väitteitä vanhempien tai heidän uusien kumppaneidensa väkivaltaisuudesta.
Niistä hovioikeuksista, joissa aineistonkeruu oli mahdollista tehdä systemaattisimmin,
lukemistani tapauksista noin puolessa asiakirjat sisälsivät mainintoja
mahdollisesta väkivallasta. Tämä merkitsee sitä, että väkivalta perhesuhteissa ei ole millään
muotoa vähäinen ilmiö huoltoriidoissa, vaan se tulee usein oikeusprosesseissa toimivien
viranomaisten eteen arvioitavaksi.
Tutkimusaineistoon kuuluvissa asiakirjoissa väkivaltakuvaukset ovat usein epätarkkoja
ja puutteellisia, ja väkivallan luonteesta, toistuvuudesta ja seurauksista ei voi
muodostaa aukotonta kuvaa. Aina mahdollinen tekijä ja uhrikaan eivät täsmenny. Tiettyjä
selkeitä linjoja on kuitenkin nähtävissä. Aineistossa esiin tuotu mahdollinen väkivalta
on useimmiten isien tekemää, ja siinä korostuu parisuhdeväkivallan osuus merkittävästi.
Aineistossa on myös hieman enemmän väitteitä isien lapsiin kohdistamasta väkivallasta
kuin äitien lapsiin kohdistamasta fyysisestä väkivallasta. Vaikka isien osuus
väitetyn väkivallan tekijöinä on selvästi isompi kuin äitien, äitien osuus väkivallan käyttäjinä
on myös kohtuullisen näkyvä, sillä äitien osuus oikeuden tietoon tuodusta väkivallasta
on yli kolmasosa. Isien väkivaltaisuudesta on kuitenkin suhteellisesti enemmän
kirjallista näyttöä, ja isien väkivaltaisuus varsinkin parisuhteissa vaikuttaa huomattavasti
vakavammalta kuin äitien. Lapsiin suoraan kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa ei asiakirjoissa
kuvattu yleisesti ottaen kovin vakavaksi.
Huoltoriitojen lopputulosten analyysissä osoitin, että oikeusprosesseissa esitetyt
väkivaltaväitteet eivät sinänsä yhdenmukaista tuomareiden päätöksiä. Yksinhuoltoja,
yhteishuoltoja, lasten asumista ja tavallisia tapaamisia määrätään myös sellaisille vanhemmille,
joiden esitettiin käyttäytyneen väkivaltaisesti joko parisuhteessa tai lapsia
kohtaan. Näin käy myös tapauksissa, joissa vanhemmalla oli taustallaan väkivalta- tai
lähestymiskieltotuomio. Toisaalta on kuitenkin niin, että tutkimusaineiston tapauksissa
tuomarit päätyvät kohtuullisen usein yksinhuoltoihin ja valvottuihin tapaamisiin, mikäli
vanhemmat niitä vaativat. Sekä yksinhuollot että valvotut tapaamiset ovat vaihtoehtoja,
joita tutkijat ja ammattiauttajat ovat usein suositelleet väkivaltatapauksissa käytettäviksi
vaihtoehdoiksi.
Osa tuomareiden tekemistä päätöksistä viittasi siihen, että väkivalta saattaa vaikuttaa
lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeviin ratkaisuihin. Väkivallan
mahdollista vaikutusta oli syytä tarkastella myös päätöksille annetuista perusteluista.
Mitä niissä kirjoitetaan väkivallasta ja sanotaanko väkivaltaväitteiden olevan totta ja
vaikuttavan päätöksiin? Perustelujen analyysissä kävi selväksi, että väkivalta on vain
231