Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

eettiset normit ja ihanteet. Tutkimusta suorittaessaan tutkijoilla itsellään on kuitenkin
vastuu työnsä etiikasta. Käytännössä tutkijan eteen voi tulla hyvinkin vaihtelevia tilanteita,
joihin ei ole ennalta määrättyä lainkohtaa tai ohjeistusta. Kaikille lienee selvää,
että plagiointi, tulosten vääristely tai sepittäminen ovat vastoin hyvää tieteellistä käytäntöä.
Vähemmän selvää voi olla, miten kulloinkin tulee ratkaista esimerkiksi tutkittavien
suojelun ja tutkimusintressien väliset ristiriidat. (Kuula 2006, 11–39.)
Tutkittavien tietosuoja on yksi keskeinen tutkimuseettinen kysymys (mt., 12–14).
Oikeudenkäyntiasiakirjat sisältävät paljon henkilötietoja, joita on mahdoton poistaa
asiakirjoista tutkijoita varten. Henkilötietojen käyttö tutkimuksessa ei ole vain tutkijan
oman eettisen harkinnan varassa, vaan sitä säätelee henkilötietolaki. Henkilötietolain
mukaan henkilötietoja ovat paitsi nimet, osoitteet ja sosiaaliturvatunnukset myös kaikki
ihmisten elämäntilanteita, ominaisuuksia ja lähipiiriä koskevat merkinnät, joiden kautta
henkilöt tulevat tunnistettaviksi. Pääsääntö on, että tutkimustarpeisiin henkilötiedot kerätään
tutkittavien vapaaehtoisella suostumuksella. Viranomaisten asiakirjoja tämä vaade
ei koske, vaan niitä varten tehdään lupahakemus, josta selviää esimerkiksi tutkimussuunnitelma,
aineiston säilyttämisaika ja henkilötietojen käyttö. Henkilötietoja on käsiteltävä
niin, että ihmisten yksityiselämä ja muun yksityisyyden suoja pysyvät turvattuina.
(Karjalainen 2008.)
Oman aineistoni kohdalla tutkimuslupa vaadittiin vain osasta oikeudenkäyntien
asiakirjoja eli niistä, jotka on määritelty salaisiksi ja joiden on katsottu sisältävän arkaluontoisia
tietoja vanhemmista tai lapsista. Tällaisia asiakirjoja ovat esimerkiksi sosiaalitoimen
lausunnot, lääkärinlausunnot ja lausunnot erilaisista lapsiin kohdistuneista tutkimuksista.
Vaikka osa aineistostani onkin lähtökohtaisesti julkista, olen käsitellyt kaikkia
asiakirjoja yhtä tarkasti suojaten osapuolten yksityisyyttä. Tutkimusaiheina väkivalta
perheissä ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat joka tapauksessa niin arkaluontoisia,
että tutkijan on tehtävä kaikkensa henkilöiden tunnistamisen välttämiseksi.
Olen ensinnäkin huolehtinut siitä, että asiakirjat on säilytetty asianmukaisesti poissa
katseilta. Tietokoneelle en ole tallentanut lainkaan nimiä, henkilötunnuksia, tapausten
oikeudellisia arkistointinumeroita tai muita tarkkoja yksilöintitietoja. Kirjoitusprosessissa
olen poistanut tapausesimerkeistä muun muassa nimet, diaarinumerot ja tiedon huoltoriidan
käräjäoikeudesta. Tapausten maantieteellisestä sijainnista ilmaisen ainoastaan
hovioikeusalueen. Kun aineistossa on tullut vastaan mediasta tuttuja tapauksia, olen ne
analysoinut, mutta en nosta niitä tekstissä erikseen näkyville. En käytä tällaisten tapausten
kohdalla julkisuudesta saamiani tietoja hyväksi analyysissä. Lisäksi jätän esimerkkitapausten
yksityiskohtia ilmaisematta tunnistamisen välttämiseksi. En myöskään käsit-
70