Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

äidille on asetettu uhkasakko, jotta hän sallisi tapaamiset. Huolimatta siitä, että äiti on jo
prosessin alussa tuonut esille hyväksikäyttöasian ja edellä lainattu lausunto on ollut käräjäoikeuden
käytettävissä, käräjäoikeuden tuomari ei ota yhteenvedossa suoraan kantaa
seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Hän nostaa kuitenkin lyhyesti esiin, että äidin ja perheneuvolapsykologin
kertomukset ovat ristiriidassa toteutuneita tapaamisia valvoneiden
henkilöiden kertomusten kanssa. Tapaamisten valvojien mukaan tapaamiset ovat menneet
hyvin, lapset olivat menneet isän syliin ja leikkineet tämän kanssa. Käräjäoikeuden
perustelut päättyvät toteamukseen, että tapaamisoikeuden täytäntöönpano ei ole ”selvästi
lasten edun vastaista, varsinkin kun tapaamiset ovat päiväsaikaan tapahtuvia ja valvottuja.”
Miten on mahdollista, että tutkimuksissa isästä puhumiseen hyvin paniikinomaisesti
suhtautuva lapsi voi isän tavatessaan haluta tämän syliin ja leikkiä tyytyväisesti isän
kanssa? Merkitseekö se, että tapaamisista ei aiheudu lapselle haittaa ja tapaamiset ovat
turvallisia? Voiko se tarkoittaa mahdollisesti, että hyväksikäyttö ei pitäisikään paikkaansa?
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta tutkimustiedosta löytyy vastauksia
näihin kysymyksiin. Sen perusteella on syytä suhtautua varauksella tulkintoihin,
joissa merkkejä hyväksikäyttöväitteiden todenperäisyydestä etsitään lapsen ja vanhemman
vuorovaikutuksen laadusta. Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen havainnointi
ei itsessään tuota tietoa siitä, onko hyväksikäyttöä tapahtunut vai ei. Toki havainnoinnin
perusteella voidaan päätellä jotain suhteen laadusta ja kiintymyksen asteesta,
mutta nämä seikat eivät suoraan osoita epäilyjä vääriksi tai tosiksi. (Bow ym. 2002,
574.)
Merja Laitinen (2004, 100–131, 309–312) on tutkinut hyväksikäytön uhrien elämää.
Hän kuvaa työssään, miten hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa hyväksikäytettyjen
lasten kokemuksissa. Hyväksikäyttäjän ja lapsen suhde pitää usein sisällään ristiriitaisia
elementtejä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla sidottu kiintymykseen ja rakkauteen,
sillä osa tekijöistä hyödyntää juuri lapsen läheisyyden ja sylin kaipuuta sanoissaan
ja teoissaan. Tällöin lapsen tunne-elämä on vastakkaisten tunteiden vallassa: pelko,
viha ja kipu yhdistyvät pidetyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemuksiin. Hyväksikäyttö
ei siis merkitse, että hyväksikäyttäjä ei voisi ilmaista rakkautta lasta kohtaan ja lapsi ei
saattaisi kaivata tämän läsnäoloa ja hyväksyntää. Toisaalta positiivisten tunteiden mahdollisuus
ei suinkaan poista hyväksikäytön lasta vaurioittavaa luonnetta, vaan se saattaa
syventää psyykkisiä vammoja (ks. myös Herman 1992, 106–107). Laitinen muistuttaa
myös, että ulkopuolisen silmiin perheet, joissa hyväksikäyttöä on tapahtunut, näyttävät
monesti aivan tavallisilta ”hyviltä” perheiltä ja hyväksikäyttäjät mallivanhemmilta. Täl-
221