Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

”Useita vuosia sitten kaksi kertaa olen pahoinpidellyt vaimoani. Milloinkaan en kuitenkaan
ole käynyt käsiksi tyttäreemme.”
(Tapaus 5, isän lausuma)
”(Äiti) kertoi, että (isä) on pahoinpidellyt aiemmin häntä. (Isä) myönsi em. tapahtuman
ja totesi että väkivalta ei koskaan ole kohdistunut lapseen.”
(Tapaus 55, sovittelijan kertomus)
”(Isä) on mielestään rauhallinen ja ’pitkäpinnainen’. Hän kuvaa riitatilanteita niin, että
mikäli hän ei ole pystynyt poistumaan tilanteesta, hän on käyttänyt väkivaltaa riidan
lopettamiseksi.”
(Tapaus 125, sosiaalitoimen selvitys)
”(Isä) on omassa kertomuksessaan myöntänyt käyttäneensä joskus voimakeinoja hillitäkseen
(äidin) raivonpurkauksia ja kontrolloimatonta käytöstä.”
(Tapaus 1, käräjäoikeuden päätös, isän todistajanlausunnon referointia)
”(Isä) on myöntänyt, että hän joskus tarttunut (lasta) niskavilloista ja antanut tälle joskus
piiskaakin, …”
(Tapaus 65, käräjäoikeuden päätös, isän todistajankertomuksen referointia.)
5.4 Äitien väkivaltaisuus
Äitien väkivaltaisesta käyttäytymisestä kerrotaan yhteensä 59 tapauksessa, joista 36:ssa
sanotaan myös isän käyttäytyneen väkivaltaisesti. Eniten kerrotaan äitien väkivallasta
lapsia kohtaan, mutta parisuhdeväkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sisältävien
tapausten lukumäärissä ei ole huomattavaa eroa. Muutamissa tapauksissa äitien väkivaltaisuudesta
kirjoitetaan myös ilman suoraa uhrien nimeämistä. Parissa tapauksessa äitien
väkivallan kerrotaan kohdistuneen myös muihin ihmisiin kuin isään tai lapsiin. Yhden
äidin viitataan pahoinpidelleen uutta miesystäväänsä ja toisen olleen väkivaltainen
omia vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan.
81