Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

tele esimerkkitapausten kohdalla kaikkia tapausten kokonaisuuksiin vaikuttaneita asioita
siltä osin, kuin ne eivät väkivallan tai hyväksikäytön viranomaiskäsittelyyn liity.
Henkilöiden tunnistamisen välttämisen lisäksi itselleni toinen tärkeä eettinen kysymys
on, miten tuon aineiston ja oikeudellisten käytäntöjen moninaisuuden tekstiin.
Analyysi on tehtävä systemaattisesti ja siitä on myös kirjoitettava systemaattisesti. On
oltava huolellinen siinä, ettei korosta jotain erityispiirteitä niin, että ne alkaisivat hallita
lukijan saamaa kuvaa aineistosta. On tarpeen nostaa tutkimuksellisesti antoisia poikkeuksia
esille, mutta samalla on huolehdittava, että asian poikkeuksellisuus tulee selkeästi
ilmi.
Lisäksi olen paljon miettinyt, miten suhtaudun tutkimuksessani viranomaisten tekemään
työhön ja millaisen kuvan siitä annan. Tutkijan lähestymistapa on usein jo lähtökohdiltaan
kriittinen, ja näin on myös tässä tutkimuksessa. Työtäni motivoi aiemman
tutkimuskirjallisuuden ja ammattiauttajien ilmaisema huoli väkivallan aiheuttamista ongelmista
huolto- ja tapaamiskäytännöissä ja epäily siitä, että oikeuskäytännössä väkivaltaa
ei oteta tarpeeksi vakavasti. Tuon itse tutkimuksessani esiin aineistossa ilmeneviä
ongelmallisia käytäntöjä, päätöksiä ja käsityksiä. Olen joutunut pohtimaan sitä, miten
kirjoitan näistä tuloksista ilman, että leimaan tai syyttelen tuomareita ja sosiaalityöntekijöitä.
Yksi vastaus tähän on osoittaa kyseenalaisten käytäntöjen lisäksi myös aineistossa
näkyvät hyvät ja toimivat käytännöt. Tutkijalla on myös mahdollisuus miettiä, miten
käytäntöjä voitaisiin parantaa. Ammattikuntien arvostelun ja sormella osoittelun voi
välttää myös asettamalla viranomaisten asiakirjateksteihin kirjatut käsitykset ja toimet
institutionaaliseen kontekstiinsa kriittisen diskurssianalyysin periaatteiden mukaisesti.
Tällöin voi pohtia väkivallan käsittelyn institutionaalisia ehtoja ja ammattikuntien työlle
asetettuja yhteiskunnallisia odotuksia.
Tutkimuseettinen pohdinta nivoutuu myös osaksi sitä emotionaalista työtä, jota väkivallan
tutkija joutuu tekemään suhteessa aiheeseensa ja aineistoonsa. Perhesuhteissa
tapahtuva väkivalta ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö herättävät paljon tunteita niin
tutkijassa kuin tutkijan yleisössäkin. Voidaan puhua sensitiivisestä tutkimusaiheesta
Merja Laitisen ja Tuula Uusitalon tavoin (2007). Omien tutkimusaiheidensa – lapsen
seksuaalisen hyväksikäytön ja itsemurhan seurausten – pohjalta he kirjoittavat, että tutkijan
on pyrittävä arvioimaan, miten hänen omat tunteensa vaikuttavat tutkimusprosessissa
tehtyihin valintoihin. On reflektoitava, ovatko tutkijan tunteet tiedon ja tietämisen
vastakohta vai väylä ymmärtää jotain oleellista tutkittavasta ilmiöstä.
Olen tehnyt Laitisen ja Uusitalon peräänkuuluttamaa tunteiden reflektiota aineistonkeruusta
lähtien, koska jo ensimmäiset tutustumiset huoltoriitojen asiakirjoihin olivat
71