Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

1. Johdanto
Tämän tutkimuksen aihe on perhesuhteissa tapahtuvan väkivallan suhde vanhemmuuteen
ja lasten elämään. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten suomalaisen hyvinvointivaltion
viranomaiset määrittelevät väkivallan ja vanhemmuuden suhdetta. Tarkennan
erityisesti oikeuteen menneisiin huoltoriitoihin, joissa vanhemmat kiistelevät keskenään
lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Huoltoriidoissa osa vanhemmista
tuo oikeuden tietoon väitteitä ja kuvauksia parisuhdeväkivallasta, lapsiin kohdistuneesta
väkivallasta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miten näitä väitteitä oikeusprosesseissa
käsitellään ja millaisia päätöksiä tällöin tehdään? Vastaan näihin kysymyksiin
158 huoltoriidan asiakirjojen perusteella.
Tutkimusaiheena väkivalta ja huoltoriidat on latautunut ja ristiriitainen. Huoltoriitaasiat
ovat usein esillä julkisuudessa, ja viranomaisten toimintaan kohdistetaan epäilyjä
puolueellisuudesta vanhempien sukupuolen tai kansallisuuden vuoksi. Myös lasten
asema kiistakapulana puhuttaa. Toisaalta jo se tosiasia, että vanhempien käyttämä väkivalta
on osa monien lasten kokemusmaailmaa, on itsessään hämmentävä. Se aiheuttaa
huolta, asettuu vastoin turvallisen lapsuuden ihannetta ja rikkoo kulttuurista käsitystä
lapsiperheestä inhimillisen lämmön tyyssijana. Suomessa on kuitenkin lapsia suojelevaa
ja lapsen etua määrittävää lainsäädäntöä, jonka perusteella olisi aiheellista myös luottaa
yhteiskunnan tahtoon ja kykyyn puuttua lapsia koskettavaan väkivaltaan.
Tutkin huoltoriitojen oikeudellisia käytäntöjä yhteiskuntatieteilijänä ja sosiaalipoliitikkona.
Tästä näkökulmasta käsin huolto- ja tapaamiskäytännöt ovat osa hyvinvointivaltiollista
perhe- ja sukupuolipolitiikkaa. Huolto- ja tapaamiskäytännöissä, joiden osa
huoltoriidat ovat, tuotetaan yhteiskunnallisesti normatiivisia käsityksiä hyvästä lapsuudesta,
perhesuhteiden oikeanlaisesta järjestämisestä ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta.
(esim. Smart 2006, Hester 2004.) Huolto- ja tapaamiskäytännöissä toteutetaan myös väkivaltapolitiikkaa.
Niissä määritellään, millainen asia väkivalta on suhteessa vanhemmuuteen
ja lapsen etuun, mitä sille pitää tehdä ja onko se asia, joka vaikuttaa lasten
huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen. Samalla määräykset lasten huollosta, asumisesta
ja tapaamisoikeuden toteuttamisesta vaikuttavat konkreettisesti väkivallan uhrien
ja tekijöiden elämään.
Väkivalta on paitsi konkreettisia tekoja seurauksineen myös käsite, jota niin tutkimuksen
piirissä kuin muussakin yhteiskunnallisessa toiminnassa määritellään jatkuvasti.
Käytän väkivalta-termiä tässä tutkimuksessa yleisesti kuvaamaan voimankäyttöä, joka
13