Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

1994, 95–99; Hirvelä 2007, 31–35; Suomela 1997.) Oman haasteensa tutkimuksiin tuo
se, että seksuaalinen hyväksikäyttö on tunnetusti tekotavoiltaan hyvin monimuotoista.
Siksi on tavallista, että lapsesta ei löydy mitään havaittavissa olevia fyysisiä vaurioita,
joiden avulla hyväksikäyttö voitaisiin osoittaa todeksi. (Wakefield 2006; Werner &
Werner 2008, 500.) Toisaalta tekijän valta uhriin ja hyväksikäytön luonne häpeällisenä
salaisuutena merkitsevät sitä, että osa lapsista ei myöskään pysty itse asiasta avoimesti
kertomaan – ei edes suoraan kysyttäessä (Laitinen 2004, 107–120; Werner & Werner
2008, 500).
Erityisen vaikeana pidetään hyväksikäyttöepäilyjen selvittämistä huoltoriitatilanteissa.
Epäilyn esittäjän motiivien ja perhesuhteiden dynamiikan arviointi nousevat
merkittävään asemaan, ja molemmat vanhemmat ovat lähtökohtaisesti viranomaisten ja
ammattilaisten arvioinnin kohteena. Lisäksi hyväksikäyttöepäilyjen arviointia huoltoriidoissa
vaikeuttaa se, että vaikeiden huoltoriitojen kohteena olevat lapset saattavat oireilla
samalla tavoin kuin seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset. (Bow ym. 2002, 566; Wakefield
2006.)
Vuonna 2004 Stakesin asiantuntijatyöryhmä antoi sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilöstölle oman ohjeistuksensa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä.
Tämän tutkimuksen aineisto on ajalta 2001–2003 eli Stakesin uusin ohjeistus ei vielä
koske sitä. 33 Oppaassa annetaan ohjeita eri viranomaisten toiminnasta ja rooleista hyväksikäytön
epäilyn tultua tietoon. Työryhmä suosittelee, että tutkimukset keskitettäisiin
toimipaikkoihin, joiden henkilökunnalla on koulutusta ja kokemusta nimenomaan hyväksikäytön
tutkimisesta. Lapsen tutkimisen osalta korostetaan, että yksittäiset oireet
sinänsä eivät raskautta lukuun ottamatta riitä osoittamaan hyväksikäyttöä tapahtuneen.
Hyväksikäyttötutkimukset muodostavat kokonaisuuden, johon kuuluu lapsen kuulemista,
käytöksen havainnointia, psykosomaattisten oireiden selvittelyä ja somaattisia tutkimuksia.
Tavallisena pidetään sitä, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä joudutaan selvittämään
ilman selviä fyysisiä merkkejä. (Taskinen 2004, 48–87.)
Oman tutkimusaineistoni kaikissa tapauksissa ei ole menty lainkaan epäilyn esittämistä
pidemmälle. Yhdessä tapauksessa yksikään viranomainen ole arvioinut väitettä
seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska äiti ei sitä kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi – esittämästään
epäilystä huolimatta. Toisessa äiti on turvakodissa asuessaan kertonut epäilevänsä
isää lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta sosiaalityöntekijän kysyessä asiasta
lisää äiti ei ole kyennyt antamaan mitään tarkempia tietoja, minkä vuoksi asian sel-
33 Myös internetistä löytyy nykyisin ammattilaisille suunnattua ohjeistusta sivustolta
www.sosiaaliportti.fi.
212